United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yleni vuori kaunis kaukana, Puu kaunis kasvoi vuoren kupeella, Puuss' ihanainen oksa viherti, Ja oksa kantoi pesän ihanan, Pesässä linnun munan korean, Munasta sievä lintu liverti, Linnussa kasvoi höyhen hienonen, Ja höyhenestä tehtiin tyynynen, Tyynylle kaunis neito nukahti. Niin nukahti, vaan siit' ei mainittais, Jos onnellisen unt' ei uinahtais.
ANTONIO. On varmaa, että elo hillitön, niinkuin se unelmat suo raskaat, hurjat, saa viimein päivälläkin uneksimaan. Unt' eikö vain tuo luulevaisuus ole? Hän minne käykin, vihamiehiä hän pälyy ympärillään. Kukaan ei näet ilman kateutta huomata voi muka hänen lahjojaan, ei kukaan voi häntä kadehtia vihaamatta ja katkerasti vainoomatta häntä.
Luo kävi, koskettain jalall' urhoa, jott' uni karkkois, hänt' ylös yllyttäin sanan tuiman tuiskasi Nestor: "Nouse jo Tydeun poika! Sa unt' yli yön yritätkö? Kas, liki laivoja leiriyneet kupehille on kummun iliolaiset, etkö sa nää? Väli kaita on aivan."
Pääs' ylimmässäpä myöskin niiden On välkkyneet auringot, tähdet, kuut. Mä myös olen nähnyt kaunist' unta Ja haaveillut onnea ihanaa, Ja enkelist' armaast' unta nähnyt, Unt' ihmehen kaunista, hurmaavaa. Suo, Herra, mun unteni toteutua, Mun unteni kaunisten, hurmaavain! Suo, Herra, ett' ihmetikapuista Unen' ollut ei oisi unta vain! SEN MUISTAN P
MACBETH. "Herätkää!" huuto kautta linnan kaikui. Glamis unen murhas, ja senvuoks ei Cawdor Unt' enää saa, unt' ei Macbeth saa enää. LADY MACBETH. Mut ken se huusi noin? Oi, armas thani, Sun jalo pontes hervahtuu, jos moista Noin kiihkoisesti mietit. Nouda vettä Ja käsistäs nuo rumat merkit huuhdo! Miks tänne puukot kannoit? Siellä niiden On paikka. Pois ne vie, ja verin tuhri Makaavat vartijat.
NARRI. Kellä pesä on, mihin päänsä pistää, hänellä on hyvä pääkoppa. Ken pesän tekoon äityy, Kun pää on koppaa vailla, Sen pää ja pesä täityy, Käy aivan loisten lailla. Ken varpahansa sijaan Sydämens' asettaa, Valittaa känsää pian, Ja kelpo unt' ei saa. Sillä ei ole sitä sulotarta, joka ei peilin edessä irmastelisi. LEAR. Ei, kärsivä kuin lammas tahdon olla; En sano mitään.
Oli taivoni ainian kirkasna, Ja unt' oli, rauhoa, illoin. Nyt kehtona venhoni häilyvä on Nyt lauluna tuulten on soitto. Sees harvoin silmä on auringon Ja poiss' uni silmistä illoin on. Sadat kerrathan viel' olin valveillain, Syvät kaihot ja tuskat rinnassain, Kun taivahan rannalta pilkoitti Jo alkavan aamun koitto. Oksalla istui laululintu. Lauleli, viserteli.
Unt' älköön kuolevaiseen silmääs tulko, Pait milloin tuskan kauhust' uneksien Näet hornan täyden hirmu-perkeleitä! Kuvaton ryhmä! Tonkivainen karju! Sa, joka syntymässäs luonnon orjaks Ja hornan pojaksi jo leimattiin! Emosi raskaan kohdun ruma tahra! Isäsi lantioiden häijy siitos! Repale kunniasta! Inhoittava Margareeta. MARGAREETA. Richard! GLOSTER. Mitä? MARGAREETA. Se ei sulle.
Jo löysin, mitä etsin, selon sain, min puute yhtä tuskaiselta tuntui: riveistä Tigerstedtiä mä hain, ei valveill' ollut hän, hän tänne untui. Kun voitto hohti, leikki hurmioi, unt' urhon rintaan teräs tuima toi.
Last' äiti heijaa polvillaan, Mut pieni kiihtyy itkussaan, Ei saa hän unt', ei rauhaa.