United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta hänelle ei annettu aikaa laukaista. Ovet reväistiin pois ja muutamat väkevät kädet tarttuivat häneen, vetivät hänet vaunuista ja väänsivät pois pistoolin. Puukot jo välähtelivät hänen päällään.
Mutta pianpa sitten puukot heiluisivat, kun tulisi riita siitä, ken saisi peräpuolella sijansa, ja ennen aamua olisi siellä veristä löylyä.» »Mitä tuota kaikkea tarvitaankaan?» sanoi Allan, kavahtaen pystyyn ja rientäen paikalle niin tuikeana kuin hänen tapansa oli. »Onkohan nykyajan gaeleissa pehmeämpi liha ja valkoisempi veri kuin heidän isissään?
Pihalla kasvoi suuri koivu, jonka haaroilla Joju monta kertaa oli keinunut, ja siihen nyt päättivät leikata nimensä. Sakki ja Joju ottivat puukot tupestaan ja rupesivat puuta uurtamaan. Totta teidänkin nimenne leikataan? kysyi Sakki tytöiltä. Kyllä se on tarkoituksemme, vastasi Maiju. Saatammehan sen itsekkin tehdä, ettemme teitä vaivaa, virkkoi Solmia. Tässä sinun nimesi jo on, sanoi Joju.
Heillä oli aseina kirveet ja suuret puukot. He kuljettivat mukanaan ryntäysportaita. Hyvässä järjestyksessä ja levollisesti nämä kolme hyökkäyslinjaa etenivät rinnatusten joka paikassa. Aurinko kimalteli kypäreissä. Määrättyjen väliaikojen päästä kajahtivat goottilaisten sotatorvien pitkäveteiset toitotukset. "He ovat meiltä oppineet yhtä ja toista", huudahti Cethegus.
Apua toiwoen kuulteli hän tarkemmin, waan älysi pian kauhuksensa, että Turkin kieltä puhuttiin. "Se tieto", niin kertoi Myhrberg, "että Turkkilaisilla tawallisesti oli aiwan tylsät puukot, joilla kauan aikaa sahata kihuutteliwat, ennen kuin saiwat kaulan poikki, tietysti ei tehnyt tuota uhkaawaa kuolemaa suinkaan hauskemmaksi."
"Ei yhtään ehyttä riepua ruumiin verhona, eikä ole paljon ehyttä paikkaa nahassanikaan. Tuli, Ekshäradin miesten puukot ja keihäänpistot kyllä minut merkitsivät. En tahtonut jäädä kotipuolen metsiin itseäni paikkailemaan, sen vuoksi tulin tänne sinun luoksesi, Pekkalainen, ja arvelin viipyä täällä siksi kunnes nahka paranee eheäksi."
Aseistus ei ollut suuren suuri: pari haulikkoa, luotipyssy, suusta syötettävä ikäloppu aidanseipäät, helapäiset puukot sentään täydensivät aseistuksen. Oppimestariksi oli saatu itse vallesmannin muonarenki, joka viisitoista vuotta sitten oli rakuunoissa opetellut sodankäynnin taidon, joka tiesi niinkuin viisi sormeansa, kuinka parahiten ryssä kuritetaan.
Viinet ja jouset riippuivat olalla, vyöhystässä kirveet ja puukot, nurkassa oli pystypino keihäitä ja keskellä lattiaa rykelmä eväillä täytettyjä kontteja. Pöydän päässä istui Martinus Olai, hänkin matkavaatteissa ja aseissa. Vastapäätä häntä toisessa päässä pöytää istui Kari. Syökää, miehet! kehoitti pappi miehiään. Pitkä on matka ja hankala taival. Ei ole levosta eikä ruokailuista matkalla.
LADY MACBETH. Voi, heränneen heidän pelkään Ja tekemättä jääneen työn; ei rikos, Vaan yritys se meidät tuhoo. Vaiti! Asetin valmihiksi miesten puukot; Ne huomasi hän kai. Jos ei hän olis Isääni muistuttanut nukkuessaan, Min' oisin tehnyt sen. Mun mieheni! MACBETH. Nyt on se tehty. Kuulitko sa mitä? LADY MACBETH. Yöhuuhkan huudon vaan ja sirkan laulun. Puhuitko sinä? MACBETH. Milloin?
»Joo, mutta tällaisina, heikonlaisina vuosina ei niitä jaksettaisi elättää. Muuten ovat ne aika jänishousuja koko kasakat. Eivät ne uskalla oikean miehen kimppuun käydä yksin eikä kaksin, muuta kuin joukolla.» »Niin no, mitä niistä sitten on hyötyä, sellaisista? Mutta kas noita kakara-vekaroita tuossa! Niillä peijakkaillahan on puukot lyötynä seivästen päihin? Pojat tulkaa näyttämään!»