United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pojat painuivat metsään, väänsivät siellä vaatteensa kuiviksi, ja kun Vesakaan ei uskaltanut kotiinsa mennä, ehdotti hän: Mennään lukkarin navetan ylisille, siellä on heiniä. Niin he tekivätkin. Kenenkään huomaamatta he pääsivät ylisille ja nyt alkoi iloinen häränpyllyn lasku heinäläjässä. Ja sitten juttelu. Mutta ilta oli jo tullut. Päivän vaivat väsyttivät ja pojat nukahtivat heinäläjään.
Härkä ryntäsi eteenpäin, heitti kumoon Panun, hajoitti miesryhmän hänen takanaan ja karkasi metsään. Sitokaa hänet! huusi pappi. Ja ennenkuin Panu ehti tointua härän sarvista saamastaan iskusta, olivat Kari ja Reita ja pari muuta miestä hänen kimpussaan ja väänsivät kirveen hänen kourastaan.
Tämä harakka oli oppinut puhumaan ja kaikille ohitse meneville se loukkaavalla tavalla matki kaikki panettelemiset, jotka oli kuullut emännällensä kerrottavan. Muutamat nuorukaiset suuttuivat vihdoin, kun kuulivat tuon häijyn linnun ilmoittavan heidän pieniä salaisuuksiaan, ja väänsivät siltä pään poikki.
Mutta hänelle ei annettu aikaa laukaista. Ovet reväistiin pois ja muutamat väkevät kädet tarttuivat häneen, vetivät hänet vaunuista ja väänsivät pois pistoolin. Puukot jo välähtelivät hänen päällään.
Koska hevonen oli väsynyt, niin hän vastamäessä nousi kävelemään ja näki silloin tien ohessa kolme vaimoa, jotka ojan partaalla mitään puhumatta suurella nopeudella hieroivat, kurikoitsivat ja väänsivät vaatteita. Haukkumatta hänen koiransa likisti itseään häntä vastaan ja itse hän kulki ohitse sen enempää niihin katsomatta.
"Niin; ja oikein rytinä kuului, kun sitä väänsi kaksi julmaa partasuuta miestä, joilla oli nahkaiset esiliinat edessä ja karvaiset kintaat kädessä". "He väänsivät vääntämistään, ja pytty nosti sänkyä aina ylemmäksi. Menimme siitä jo pirtin katon lävitse, että tuohet kropisivat".
»Pakkaatpas!» väitti Antti Jussia valehtelijaksi ja Jussi sanoi siihen: »Elä valehtele!» He väänsivät aivan ähisten. Nyt varotti Jussi: »Elä sinä vain sitä jalkakammia käydä!... Pelin pitää olla rehellinen!» Antti todisti hengästyneenä: »Ei sinua saa kaatumaan.» »Ei sinuakaan.» »Levätään välillä!» läähätti Antti. He lepäsivät, vetivät vyönsä tiukemmalle ja alkoivat uudestaan.
He hyökkäsivät kadulle luukkuinensa yksi, kaksi, kolme nostivat ne asemillensa neljä, viisi, kuusi salpasivat ne ja väänsivät kiinni seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ja palasivat, ennenkuin olisitte ehtineet lukea kahteentoista saakka, läähättäen, kuin kilpahevoset. "Ohoi!" huusi vanha Fezziwig ja keikahti kummallisella ketteryydellä alas korkealta pulpetilta.
Ja jota ylemmäksi mentiin, sitä pienemmäksi se kävi; ei ollut enää paksumpi kuin lanka hämmähäkin seitissä. Ja aina vaan partasuut väänsivät pelistukkia, aina enemmän kiertyi lankaa pelistukin tammen ympärille ja aina korkeammalle nousin minä". "Mutta se oli vielä hullumpaa, että luja sänkyni kasvoi aina suuremmaksi ja oli niinkuin savua tai sumua.
Syvä äänettömyys vallitsi lähellä ja syvä äänettömyys vastasi loittoa. Tuuli oli asettunut levolle Neulamäen rotkoihin, jossa vuorien suojassa vaipui sikeään uneen. Mutta aidat uskollisesti peltoja syleilivät ja tuo vanha yksinäinen tupa Savilahden länteisellä rannalla pysyi pystyssä vielä, vaikka lahonneet seinät sen kallelleen väänsivät. Ei liikettä eikä hiiskausta täälläkään.