United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin luonto nukkuu kuni lapsonen, mi onnen untaan uinuu herttahinta, ja tuskin kuulee hengitystä sen, on otsa puhdas sekä tyyni rinta. Ei vielä leivon suvilaulut soi, ei virrat vuolaat syökse kuohumalla, mut keväästä jo urvut unelmoi ja kesä haaveksii jo hangen alla.
"Vaimo!" sanoi kirkkoherra: "Hillitse kielesi, ettet syökse meitä onnettomuuteen." Näin sanoen meni hän ovelle ja avasi.
Itse Jussilan isäntä! Terveeksi! Huuti, Valpas, lakkaatko haukkumasta! Mikko siellä, älä akkunasta ulos syökse! Tässä juuri ajattelin: kukahan tänne tulee, koska Mikko ehtimiseen silmiänsä pesee. Istukaa, isäntä hyvä, kohta Matti ja pojatkin metsästä palaavat.» »Kuinkas täällä naapurissa muori on voinut?» kysyi Jussila.
KEIMO. Ei koskaan. Ei syökse Keimo tytärtänsä susien luolaan. MANNILA. Susien luolaan? Pidä omanas se huoneenkunnia sen sokean penikkas kanssa. KEIMO. Ketä meistä enin tulee hänen moittia siitä, ettei näe hän päivän valoa? ANNA. Sinä hävytön, sinä tunnoton! Miksi pilkkaat tytärtäni kovan onnen tähden, joka juuri sinun tähtes on häntä kohdannut?
Mitenkä parhaaks näet, koska tunnet Sa maasi vahvat sekä heikot puolet, Ja Rooman portteja sä jyskytä, Tai syrjämaille huimana sa syökse; Peloita ensin, sitten ruhjo! Tule, Nyt esitän sun niille, joille hankkees On mieleinen. Tuhansin tervetullut! Nyt suuremp' olet ystävä, kuin ennen Olitkaan vihamies; niin, Marcius, Ja se on paljon. Kätes! Tervetullut' Tämäpä kummallinen muutos!
Heinrich, joka yhä oli vaiennut, pyyhki kyyneleen silmästään ja sanoi: »Kuule, Konrad, sydämeni on pakahtua. Antakaamme hänen elää. Jos tahdot vuodattaa verta, niin syökse miekkasi mieluummin Golon rintaan. Hän on rikollinen, tämä taas ei eläissään ole tehnyt muuta kuin hyvää. Ajattelehan, kuinka paljon hyvää hän on sinullekin tehnyt viime tautisi aikana».
EMILIA. Enkö minä enään ole se sama? Se sama Emilia, jotas lapsena jo rakastit? Ernst, mikä se on, joka uhkaa luovuttaa sinut minusta? ERNST. Ei mitään, mamsellini! EMILIA. Puhu, mistä tämä käytös-tapa? ERNST. Onni heitti meren meidän välillemme. EMILIA. Jaa, meri, kuitenni sen vaahtoavat aallot vaan turhien uskojen pieksämät poiskohisevat. Syökse itsesi virtaan!
"Mutta siitä ei Juhanan pidä saaman tietää sanaakaan, ett'ei hän innoissaan syökse ylös itse kyntämään ja hakkaamaan, ennenkuin jalka on ihan terve; niin tulisi hän vaan yhä pahemmaksi ja me joutuisimme ihan pulaan." Sitte ajoi hän taas hiljaa luutakärrissänsä mietiskellen, mitenkä hän saisi rengin pidetyksi ja palkatuksi.
Taikka tyynny, aalto, Lepoon vienompaan Luonnon huokausta, Yötä kirkkomaan, Taikka illan unta, Joka kukkaseen Laskee kuutamolla Utu-siipineen. Riehu sydän, riehu! Kuohu tuntehen Tulivirta, tulta Syökse, iskien Salamoitse yössä Sielun, sodi vaan: Sodi, syki, tunne Kaikki tuskat maan! Taikka tyynny, tyynny Rauhaan hiljaiseen!
Mutta toiset pitivät yhä pienen härän puolta. Sen asento oli kaunis, sen vartalo oli sopusuhtainen, sen jalka tarmokas, se voi olla vaarallinenkin vastustaja. Mutta ei se koukistakaan niskaansa, ei syökse sarviaan alas eikä käy kavioillaan maata kaapimaan, niinkuin härkäin on tapana yleisöään tervehtiä.