Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Lähes kyksikymmentä vuotta sitten, niinkuin tiettään, karkasi taasen päällemme kansamme äkeä vihollinen, ja sota pauhasi saloissamme. Eräänä iltana läheni myös meitä vähempi ratsasjoukko, jonka kiiltävät piikit näimme jo kaukana tuolla toispuolella peltoja polvellisella tiellä. Kuinka kohdella vihollista, siitäpä nousi nyt kysymys, ja vastapäin tuumailit isäni ja Keimo.
KEIMO. Kaikki yhteenusulakoon samaan iloon: kontion peijaiset, tyttäreni tervehdys auringon paisteelle, lemmittyjen kihlaus ja sitten sovintojuhla, kaikista korkein. Niin, vallitkoon ilo ja riemu! MANNILA. Vallitkoon ilo ja riemu! Ilo ja riemu!
Miksi tahdotte muuttaa ilon ja riemun hetkeä murheen synkeäksi juhlaksi? Pois! Ei uhkaa tässä vaara. Kultasensa rinnoille nukkui tyttö, mutta heräyy paikalla taas. Jo aukasee hän silmänsä ja hymyilee kuin autuas sielu enkelten joukossa, saatuaan päähänsä voiton kruunun. MANNILA. Keimo! KEIMO. Mä kuulin sun äänes, Mannila! MANNILA. Keimo, mun ystäväni! KEIMO. Mannila, mun rakas naapurini!
Mutta millä naamalla kaksi vihollista, niin kiukkuista kuin naapurit Mannila ja Keimo, »vetää samaa nuottaa»? Mutta ei auta, aika on kallis, koska leikitsee kultanen sorva. SAARA. Ei vielä. Kaiketi ovat he kohdanneet kontion, jota läksivät ahdistamaan. MANNILA. Tuskin tuovat sieltä oravata, vaan ei karhua, ja niin on veitikkä menettänyt tärkeän ajan.
SAARA. Anna, sä näet, että uiskentelen kyyneleissä. Ooh! ANNA. Ja minä tahdon ne kyyneleet pyhkiä pois. Korkeuden nimessä, sen tahdon! KERTTU. Ankara hetki, taivaan hetki! Jumalan rakkaus on itsensä pukenut myrskyyn ja pyhään, heijasevaan leimaukseen, ja voimallisesti paisuu hänen armonsa luode. KEIMO. Siis unohdettu kaikki? MANNILA. Kaikki unohdettu, veljeni! SAARA. Oi armahin aamu!
Keimo käski jokaisen askartelemaan asemallansa, nostamatta kättään vastoin voimallista vihamiestä, joka vihoissansa varmaan saattaisi meille polttomurhan ja kuoleman. Mutta toisin tahtoi isäni sokeassa rohkeudessansa, ja hänen tahtonsa voitti.
KEIMO. Ei koskaan. Ei syökse Keimo tytärtänsä susien luolaan. MANNILA. Susien luolaan? Pidä omanas se huoneenkunnia sen sokean penikkas kanssa. KEIMO. Ketä meistä enin tulee hänen moittia siitä, ettei näe hän päivän valoa? ANNA. Sinä hävytön, sinä tunnoton! Miksi pilkkaat tytärtäni kovan onnen tähden, joka juuri sinun tähtes on häntä kohdannut?
Päivän Sana
Muut Etsivät