Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Kiitoksia rakkaudestanne, kuiskasi hän kyyneleissä kallistaen päänsä isän rintaan ja suudellen hänen valkosia hiuksiansa. Sitten hän lähti. Auringon säteet olivat ehtineet kauas länteen, syksyn hämärä laski hienon huntunsa maitten ja vetten yli, ja vaahterat varistivat punakeltaisia lehtiään kunnaille.
Köyhä kukan kuroittaa, min rikas maahan astuu; köyhän silmä kyyneleissä useammin kastuu. Kukka orvon kumppani ja laulu köyhän liesi; metsä meidän tuttava, mut vieraan vihamiesi. Tuttavalle metsän polut itsestänsä aukee, vieras maita vierivi ja eksyneenä raukee. Tuttavalle »tervetullut!» joka kuusi kuiskaa, vierahalle joka oksa uhotellen huiskaa.
Sinä taidat joskus pyhinä tulla tervehtämään. Anna nyt nähdä, ettäs pidät pojan vähän kurissa. Minä uskon, ettet ainoasti sinä, vaan myös koko kylä pilaa pois piltin. Hyvästi nyt! Lykkää portti hiljaa kiini!" Martina kävi nyt kotiapäin raskain askelein, ja sydämessänsä kuului taas rivi: Käyn mä ulos aamuhetkin, Kaikki katsovat mua, Silmäni on kyyneleissä, Unoksiss' en unohda.
SIMEONI. Meidän tulee anteeksi antaa ja unohtaa. JUHANI. Olkoon menneeksi: jos nöyrtyvät ja tulevat minulta anteeksi rukoilemaan, todistaen pahoin tehneensä, silloin kernaastikin unohdan kaikki, likistänpä heidän kanssaan vielä käpälääkin, silmät kyyneleissä.
ABOTTI. Ennenkuin mieleni ma suoraan lausun, Luvatkaa, pyhän sakramentin kautta, Hankkeeni haudata, mut toimeen panna. Mink' ikänänsä minä tuuman keksin. Näen, ett' on pilvess' aivan otsanne, Surussa sydän, silmä kyyneleissä. Nyt iltaiselle! Keinon keksin teille, Mitenkä koituu onnen päivät meille. Toinen kohtaus. Lontoo. Toweriin johtava katu.
Eipä voi elää, huokasi emäntä itkien. Kyllähän salli Luoja murheen aikoja meidän taloon. Jopa salli, vahvisti naapurin emäntä huokaillen. Olisi sen Viijankin kelvannut elää, mutta minkäs taitaa ihminen Luojan töille. Petun silmät olivat kyyneleissä. Alapäisenä hän istui pöydän ääressä ja kävi toisinaan katsomassa ovelta siihen huoneeseen, jossa ruumis oli.
SAARA. Anna, sä näet, että uiskentelen kyyneleissä. Ooh! ANNA. Ja minä tahdon ne kyyneleet pyhkiä pois. Korkeuden nimessä, sen tahdon! KERTTU. Ankara hetki, taivaan hetki! Jumalan rakkaus on itsensä pukenut myrskyyn ja pyhään, heijasevaan leimaukseen, ja voimallisesti paisuu hänen armonsa luode. KEIMO. Siis unohdettu kaikki? MANNILA. Kaikki unohdettu, veljeni! SAARA. Oi armahin aamu!
Vastaa ainoastaan rakastatko sinä minua? Tämän sanan "rakastatko" kuultuaan Helena heltyi ja silmät kyyneleissä nauraen sanoi: Mutta senhän sinä tiedät, Georg!
Ei, samana päivänä, kun korkeimman päämäärän saavutin, en tahdo tappiolle joutua. Minä kokoan sotajoukkoja missä niitä ennen kokoilin, minä voitan ne, missä ennenkin voitin! Nyt Skotlannin jalopeura valmistaa hyökkäystä, pian korvet huudoista kajahtelevat. Tule, Skotlannin Maria, ratsun selkään ja pois! Vuorien takana keihäitä kasvaa! KUNINGATAR. Niin veressä ja kyyneleissä.
Vaikka hänellä olikin ollut paljon valittamista Rothsayn herttuan käytöksestä, tuli kuitenkin tää jalosukuinen rouva, saadessaan sanoman puolisonsa arvaamattomasta ja hirveästä lopusta, syvästi liikutetuksi, ja vietti enimmän osan seuraavaa yötä kyyneleissä sekä rukouksissa. Seuraavana aamuna se oli tuo merkillinen Palmusunnuntai herttuatar käski Hanskurin Katrin sekä harpputytön eteensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät