Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Heti alkoivat kädet taputella, kädet huiskaa ja nenäliinat liehua tuolla innostuksella, jota englantilaiset niin ylellisesti osoittavat joka aluksen lähdöllä, vaikkei se olisikaan muu kuin halpa, väheiselle huvimatkalle merenlahteen lähtevä vene. Ja kuinka näihin tervehdyksiin eikö vastattu! Kuinka rantasilloilla eikö kaikunut. Tuhansia uteliaita vilisi Liverpoolin ja Birkenheadin rannoilla.
Hei, jo koski nielee purtta, mäkiseksi virta viertyy, vaahto varppehille loiskaa, pärske yli päänkin hipuu, lehdot huiskaa, rannat roiskaa taasen tyyneen purret lipuu. Rallatellaan rattoisasti, kiertää juttu ynnä kasku, kuuluu kumu kyliin asti, nähdään Hurtan koskenlasku; seisoo neiet rantamalla, poiat hiekkaa pitkin piukoo, törmälläpä, talon alla, hieho yksinäinen siukoo.
Kyökissä otti hän huiskan ja alkoi puhellessaan ripotella vettä vaatteille. "Tiedän sen, neiti Rördam. Vaan jolla ei ole mitään tekemistä, tulee lopulta rammaksi käsistään... Tiedättehän, kun on vaan oma itsensä murehdittavana"... "Te voitte sanoa niin; vaan minä, Juhl!" hän herkesi käyttämästä huiskaa ja kääntyi vakaana häneen, ja nyt vasta hän näytti kopealta!
Huokaa Hurtta murtuvana: »Siis on tullut turmioni!» Vastaa tyttö valkeana: »Koitti kerran kohtaloni; vaikeasta vaikeampaan kanssas käydä tahdon iki, haikeasta haikeampaan, kussa kuolo liikkuu liki.» Painaa Hurtta päänsä, kuiskaa: »Siispä vihki meidät Surma! Tuonen tässä hunnut huiskaa eikä hetken helppo hurraa.
Sa kansa karkelon, vien vuoteesen ma morsion häätanhu tanssikaatte, niin kera tulla saatte!» Ja kohta kumma kansa tää kahisten myötä hiipii kuin pensasto, kun tuulispää sen lehdet kuivat riipii. Ja eespäin vaan, hihhei ja hei! tuo vauhti tuima heidät vei, yöss' orhin harja huiskaa, tien kivet tulta tuiskaa.
Ja ystävää ja kotia he iäks jäävät vaille, mut laulu elää sydämessä sentään. Ja erehtyin ja eksyen he etsii laulupuita, kun linnut muut jo rakentavat pesää. Ja kesän suuret suvipäivät odottavat muita, mut heidät korjaa kuolo ennen kesää. Itkuraita Alfred de Musset'n haudalla Se Père-Lachaisen hiekassa huiskaa, siin' ei laula linnut, ei temmellä tuulet.
LENOX. Tass', armas herra. Miks noin kauhistutte? MACBETH. Ken tuon on tehnyt? HERRAT. Minkä, kuninkaamme? MACBETH. Sanoa voitko, että minä tein sen? Veristä tukkaas älä mulle huiskaa! ROSSE. Hyvät herrat, nouskaa: kuningas voi pahoin. LADY MACBETH. Ei, hyvät herrat! Moinen on hän usein Jo pienest' ollut. Istukaa ma pyydän. Se hetken puuskaa on; hän koht' on terve.
Köyhä kukan kuroittaa, min rikas maahan astuu; köyhän silmä kyyneleissä useammin kastuu. Kukka orvon kumppani ja laulu köyhän liesi; metsä meidän tuttava, mut vieraan vihamiesi. Tuttavalle metsän polut itsestänsä aukee, vieras maita vierivi ja eksyneenä raukee. Tuttavalle »tervetullut!» joka kuusi kuiskaa, vierahalle joka oksa uhotellen huiskaa.
Pirkko silmäkulmastansa kirkkaan vesihelmen pyyhkii: »Pitää Kalma pitojansa, vanha aika siellä nyyhkii, riksuttavat rinnan tunnut, itkee onnen, lemmen hulmat, ohi huiskaa häät ja hunnut, punaposket, mustat kulmat.» Katsoo Irja häneen kauan, kaikk' on hälle niinkuin unta: »Näin ma taaton, sulhon hauan; tuiskutteli tuuli lunta. Ja ma mietin: Noinko kerran katoaa myös kauneuteni?
Poikaset kuin huiskaa, ett'ei kertoa voi sanat, lumipallot tuiskaa valkeat kuin metsäkanat! Kalle, Kalle paiskaa tuota laiskaa, joka seisoo tuolla takapuolla! Katsos, hölmö, kun sai pallin, kaatui mullin mallin! Huh, huh, huu! lunta ihan täynnä suu! Elä itke ole vait, tyydy siihen minkä sait! Riston lumipallot ovat liian kovat!
Päivän Sana
Muut Etsivät