Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Muuten minun huiskaa korvissasi, ennenkuin sinun on tupesta maalla. TYBALT. Min' olen valmis. ROMEO. Mercutio hyvä, pistä tuppeen miekkas! MERCUTIO. No, herra, temppujanne näyttäkää! ROMEO. Benvolio, vedä miekkas, mene väliin! Hävetkää, herrat! Väkivalta pois! Tybalt, Mercutio, prinssi kieltänyt on Kaikk' ottelut Veronan kaduilla. Seis, Tybalt! Oi, Mercutio! MERCUTIO. Haavan sain.
Mutta Pöllyvaaran peikot lyövät yössä kättä kahta, vastaa tervehdykseen veikot tuolta puolen Turjan lahta, humahtavat kuuset Kuhmon, Paltatörmän hongat kuiskaa, mutta Kivesvaaran ruhmon päällä Hiiden neiet huiskaa. Kosken rannalla on talo, tulet tuikkaa virran vyöhön, vilkkuu kapakasta valo, kaikuu telme talvi-yöhön.
Mutta päällä lieden himmen Panu poika, punahuuli, istuu luona hiilen immen, kuulee, kuinka laulaa tuuli, ja hän kullallensa kuiskaa: »Kera etkö tahdo tulla? Missä ilman lapset huiskaa, siell' on salit, linnat mulla.»
Mitä hänen tarvitsikaan minun kanssani kitua tämmöisen. Katsokaahan, kuinka hassusti kävelykin käy jalka heittää kuin särkyneen tuulimyllyn siipi, katsokaahan! Juha oli noussut ja hypähteli lattialla, heittäen tahallaan jalkaansa vielä vinompaan. Ole tuossa kujeilematta, vanha mies! Noin se vain huiskaa, saattaisin minä silti vaikka tanssiakin, kun kuka soittaisi.
Toivon keskiyössä ma Hyvää yötä rauhaa. Kuiskan: nuku makeesti, Kultain, pois kun lähden, Riemuelkoon syömmesi, Lemmest' unta nähden; Minun näyttää maatessa: Uskon sulle vannon ma. Kevääntulo. Jo kevät joutui! Kaste se päilyy, Taivahan kansi Sininen on. Kultaset tertut Raidoissa häilyy, Niittymme loistaa, On lumeton. Aallot ne kiikkuu, Ja purot liikkuu, Tuulonen huiskaa, Lemmetär kuiskaa.
Ja lehmus heidän haudalla nuokkuu, Siin' kuiskaavat linnut ja tuulet huokuu; Sen alle vihreelle nurmellen Nyt vanhus astuu huoaten. Ja murhehtien tuuloset huiskaa, Ja surren peipposet lempeesti kuiskaa, Ja pääskyset muuttuvat hiljaisiks, He itkevät, eivät ymmärrä miks. Iltalaulu. Rauha ompi laaksoissa nyt Ja ääni ompi hiljennyt Metsissä, Ja linnut oksilla nukkuu. Kohta vaan Nukkuu Myöskin saat.
AINA. Kun kuulin Laurin sulolauleloita, Ne aukas mulle uuden maailman. Mi lumous on sävelissäs, oi! Kun lämmin länsituulonen Puunlatvaisissa huiskaa, Niin kuulteleppas kultainen, Suloa vaan se kuiskaa; Sill' aina tänne metsään tullen, Se tervehdyksen tuopi sullen Mun ruusuiseni metsistössä! Oi Lauri! kun mä tuota kuulen milloin, Silmistä kyyneleeni virtaa silloin.
Nyt sulho suuri ratsastaa, vien kotiin kullanmurun! Hei, lukkari! Sa kuoros tuo, häälaulua mun kuulla suo! Hei pappi! Siunaa meidät! Ma häihin kutsun teidät!» Katosi paari, vaikeni myös laulu, soitto; heitä, hurraa! kaikk', kaikki seurasi nyt pitkin maita, teitä. Ja eespäin vaan, hihhei ja hei! tuo vauhti tuima heidät vei, yöss' orhin harja huiskaa, tien kivet tulta tuiskaa.
Mut lehto jo raikavi heleintä ääntä, jalat kevyet kierteistä polkua polkee: läpi koivikon kirjavat hamoset huiskaa ja vetreät vartalot notkuu; ne notkuvat ohi mun untelon silmän, ne vilkkuvat rannalla leppien alla ja lentävät hiekalle huiskin ja haiskin: hei, oksille huivit ja paasille paidat, kelokannolle kepeät kengät!
Voi, kuin nyt on lumi nuoskaa! Joutukaa jo, pojat, juoskaa! Kalle, Pekko, Heikki, Ville Tulkaa, tulkaa lumisille! Mie jo viskaan Aika pallon, Suuren niin kuin miehen kallon, Riston niskaan. Kas nyt Heikki Tätä Elämätä! Tämähän on vasta leikki! Poikaset kun huiskaa, Ett'ei kertoa voi sanat, Lumipallit tuiskaa Valkeat kuin metsäkanat!
Päivän Sana
Muut Etsivät