Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Ja hetki ja aik' on Ja kaikki Sun työs; Kaikk' ihmettä, kaikk' on, Sa kaikessa myös. Jos tieltä ma taivun Ja eksyen haivun, Unohtaen Sun, Sa näät toki mun. Maailmojen loppeen Jos piileynkin Pimeimpähän soppeen, Siell' oot Sinäkin. Oot isäni Sinä, Ja lapsesi minä, Hyvyytesi ain' On vartijanain. Ma antaun huomaas, Mua neuvo Sa vaan, Niinkuin Sinun luomaas, Sua kunnioimaan: Luonnon kirja 1886.
TYKO. Kaunis sisarpari! Mutta miksi käyn sivuasioihin nyt? Oi! minä harhailen. Aatokseni myrskyisessä mailmassa eksyen käyn, ja milloin piirittää mua metsien yö, milloin taasen lakeus eteeni välkähtää. Mitä kertoili neito? Asian ihanan, ja taasen näyttää sätehensä toivon aurinko. PAULI. Iloista oli tätä tarinaa kuullella. Se Elman povesta on syntyisin, sen huomata taitaa.
Sun luoksesi käyn ikiäiti, mun sieluni on väsynyt, mun unteni pursi on pirstoina rannalla nyt ja haahden hylyllä mainingit leikkivät vielä. Ilon turhain juhlain ma tunnen sammunehen, sun kirkkos holvien alle ma nöyränä käyn, anoen on urkuina tuulien kuoro ja kattona taivas on siellä. Mun aatokseni yli aavain eksyen käy.
Ja ystävää ja kotia he iäks jäävät vaille, mut laulu elää sydämessä sentään. Ja erehtyin ja eksyen he etsii laulupuita, kun linnut muut jo rakentavat pesää. Ja kesän suuret suvipäivät odottavat muita, mut heidät korjaa kuolo ennen kesää. Itkuraita Alfred de Musset'n haudalla Se Père-Lachaisen hiekassa huiskaa, siin' ei laula linnut, ei temmellä tuulet.
Mut ei kauvas se kallio kanna, Jären vuor' sai horjumahan; Elon vettä ei lähde se anna, Janon jätti se polttelevan. Tuli kauhuni mun, kuni miehen, Pimeässä jok' eksyen käy, Kun tul' äkkiä jyrkkämä tiehen, Syvä, synkkä, jon pohja ei näy. Epätoivo jo valtasi mielen', Ja se myötähän muutakin toi: Olin syntien orja, ja kielen' Katumusta vain huoata voi.
Kaukaa jostain, armas, sun nään mä katsees kaivatun; kesken väen vierahan nään sun yksin harhaavan, niinkuin orvon lapsosen elon humuun eksyen. Kerran herään uudelleen aamuun kullankeltaiseen: oudot heinät häilyvät, värjyy lehdet kelmeät; yöllä ohi harhanneen näen hennon askeleen, kaukaa teiltä vieraan maan kuolinhuutos kuulla saan. Koskenlaskijat.
Päivän Sana
Muut Etsivät