United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voittoa ei suoda heille huokeaan hintaan, ja ennenkuin antaun, ruhjoo kankeni vielä monen pääkallon murskaksi." "Pelastakaa minut!" vaikeroitsi vaimo kuoleman tuskissa. "Missä on minun puolisoni? Viekää minut hänen luoksensa. Jumalan tähden, älkää antako minun enää joutua vainoojani kynsiin. Voi, mihinkä minä pakenen tuon hirveän edestä?" Liddy oli ikäänkuin pyörryksissä.
Niin kuin Titinius urhokkaasti kuolit, Ja Caton poikana sua kunnioitaan. 1 SOTAMIES. Nyt antau, taikka kuole! LUCILIUS. Kuollakseni Vaan antaun. Tuon saat, jos mun tapat oiti. 1 SOTAMIES. Sit' ei saa tehdä. Mik' oiva vanki! 2 SOTAMIES. Syrjään! Tiedon saakoon Antonius, että vangittu on Brutus. 1 SOTAMIES. Sen hälle sanon. Tuoss' on päällikkömme. ANTONIUS. Miss' on hän?
AUFIDIUS. Niin, minä hellyin. CORIOLANUS. Niinpä niin, sen vannon. Vähästä säälin pisaroit' ei heru Minunkaan silmistäni. Sanokaa, Millaisen tahdotte nyt rauhan? Minä En Roomaan mene; teitä seuraan, teille Nyt antaun kokonaan. Oi, äiti! Vaimo! Iloitsen, että kunnias ja säälis Erotit toisistaan: näin onneni Takaisin mulle hankit.
Kristilliseen avioon en ikinä enää mene, jos Arnoldista kerran vapaaksi pääsen, mutta luontaisten taipumuksien tähden miehelle kyllä antaun ja hänen kanssaan elän, jos sopua ja rakkautta, molemmin puolista sopua ja rakkautta riittää. Ester oli noussut kävelemään. Hänen askeleensa olivat vakavat ja pää oli pystyssä, melkein niskaa vasten nakkautunut.
Kun kysyimme, mitä hänelle oikeastaan oli tapahtunut, vastasi Julia: "se on tapahtunut, että minä olen tuomittu koko elämäni iäksi kärsimään hetkellisestä ajattelemattomuudesta sekä tulemaan onnettomaksi ihmiseksi, ... jos nimittäin antaun tuon tuomion alaiseksi; mutta sitä en tee ... ennen kärsin isäni suuttumusta ... ennen..." "Oi, Julia, Julia!" keskeytti Helena, "ajatteleppas, mitä sanot!"
Pirullinen Macbeth on moisin juonin Kokenut valtaans' usein mua saada, Mut äly tarkka herkän uskon voitti. Jumala meidän välin ratkaiskoon! Nyt johtoos antaun; oman parjaukseni Peruutan tässä: luonnolleni vieraiks Julistan vammat nuo ja tahrat, jotka Ma syyksen' otin.
Minä luulin tyttäreni sun tietävän, mihin hän sitoutui ottaessansa runoilijan mieheksensä". "Sen, isäni, kyllä tiesin ja tiesin myöskin, ett' en suinkaan pääse ruusuille tanssimaan". "Kätkeäksenikö niitä kiviä, jotka minun hänen tieltänsä ja hänen avullansa raivata tulis?" Antaun ainoastaan kertomaan: sinun on vastattava, mihinkä sitoutunut olet. Pardon!
Ensimäisen, joka julistaa sotaa minua vastaan, tahdon ottaa kohta käsiini, ja kun olen sen kerran voittanut, niin toivon myöskin muiden pelkäävän minua. Antaun Jumalan huomaan!" Kaarle läksi ja vanhat valtio-neuvokset istuivat jotenkin noloina paikollansa ja katselivat toisiansa, tietämättä oikein, mitä heidän piti asiasta uskoman.
En tahdo teitä soimata suoruudestanne, päin vastoin. Minä kunnioittaisin teitä vielä enemmin sen vuoksi, jos se olisi mahdollista. Vaan nyt, kun en voi antautua teille, minä antaun Jumalalle. Meillä ei ole enää, kuin muutamia päiviä yhdessä oltavana.
Näitä jälkitöitä on pian kokonainen kasa, joka kasvaa, niinkuin vierivä lumipallo. Mitä paksummaksi se käy, sitä tylsemmäksi minä käyn. Minun tilani on niin toivoton, ja minä tunnen, että ryven semmoisessa tyhjäntäpöisyyden suossa, etten yritäkään enää päästä siitä pois, vaan antaun kokonaan kohtalooni.