United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Voi ... kuule...! Katso kun on kenkä hieronut jalkaani! Panin kuivetut kengät, ja ne hieroivat... Kuule, saat ottaa tämän mun kankeni. Katso, se on hyvä, tuoretta pihlajaa. Mulla on vielä kaksi kotona. Kuule, mun täytyy käydä muuttamassa kengät, minä otan sieltä uuden.» »No, no, kyllä tämä hyvä on!» Valee jo kiirehti aseineen pois. »Kyllä minä tulen kohta, kuule...! minä juoksen.»
"Ohoh!" mutisi hän; "olisinpa vallan mielelläni paiskannut kankeni tuon konnan päähän. Oikein käteni syhyivät. No! toivonpa kuitenkin, että tuo kiharatukkainen salamurhaaja kerran joutuu hirsipuuhun, vaikkapa minun itse täytyisi kietoa hamppuinen paula hänen lyhyen kaulansa ympäri. Hyi! miten kevytmielisesti hän menetteli ihmis-hengen kanssa, ikään kuin vaan olisi käsissään kapeljo taikka rausku!
Ei kukaan enää pysynyt paikoillaan, veri näytti liikuntoelimissä levottomasti mellehtivän. Laitalan Valeesta oli levollisuus kadonnut hänestäkin. Aidasta jo kiihkeästi irralle paksua aidasta kiskoi. »Valee hoi!» kuului vähästä matkaa pellolta ruikuttava ääni. »No? kuka se on joka huutaa?» »Tule tänne, saat mun kankeni.» Valee meni sinne päin ja löysi Nymannin vaikeroimassa pellon pientarella.
'Ette ole vielä ottaneet', sanoin minä, ja samassa nostin kankeni ja aioin kolahduttaa heidän päällikköään kalloon; mutta silloin tämä sanoi: 'No, saat mennä matkaasi, koska olet suomalainen, mutta hevoskaakkisi me otamme ja valjastamme sen tykin eteen. Silloin arvelin: viekööt, muuten tulee pahemmat rähinät, ja sitten kysyin, että 'saankos ottaa eväskonttini? 'Ota vain, se on oikeus ja kohtuus, mutta et saa kulkea nopeammin kuin mekään.
Ilme hänen piirteissään kankeni, hän ei käsittänyt mitä oli tapahtunut ia mitä saattaisi tapahtua. Kun joku puhutteli häntä, vei hän koneentapaisella liikkeellä kädet päätä kohti, rupesi painelemaan ohimojaan ja loi puhujaan pelästyneen, kysyvän katseen. Yöt hän vietti Ursuksen kanssa Lygian oven edustalla vankilassa.
Voittoa ei suoda heille huokeaan hintaan, ja ennenkuin antaun, ruhjoo kankeni vielä monen pääkallon murskaksi." "Pelastakaa minut!" vaikeroitsi vaimo kuoleman tuskissa. "Missä on minun puolisoni? Viekää minut hänen luoksensa. Jumalan tähden, älkää antako minun enää joutua vainoojani kynsiin. Voi, mihinkä minä pakenen tuon hirveän edestä?" Liddy oli ikäänkuin pyörryksissä.
"Ja kuka sinä hävytön olet?" kaikui vastaus, ja yhä levenevästä ovenraosta tulivat vanhan lordin vihaiset kasvot näkyviin; "väistytkös pois heti paikalla!" "Varo harmaita hiuksiasi, vanhus!" ilkkui Donner, "ett'ei ne joudu liian likiseen tuttavuuteen minun kankeni kanssa."
Heittäkää hänet ulos ikkunasta, ett'ei kukaan häntä täällä näe." "Mutta missähän Liddy Wäber on?" tutkisteli erikäs uteliaasti. Donner oli kysymykseen vastaamatta vihoissaan huudahtaen: "Siirtykää takaisin, te konnat. Pitääkö minun lukeman teille sotalakia? Aiotteko pujahtaa linnoitukseen, vaikka sovintoa par'aikaa hierotaan? Siirtykää taikka kankeni kolahtaa teidän niskaanne."