Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"Tulessa!" vastasi Junius. "Entä Tiberin-takainen kaupunginosa?" Junius loi häneen kummastuneen katseen. "Mitä minä Tiberin-takaisesta kaupunginosasta!" huudahti hän sitten, painellen sormillaan särkeviä ohimojaan. "Minulle on Tiberin-takainen kaupunginosa tärkeämpi kuin koko muu Rooma!" pääsi Vinitiukselta tulisesti.
Se synnytti hänessä semmoisen mielenliikutuksen, että hän meni tainnoksiin. Kun hän tuli tajuihinsa, piteli hänen isänsä hänen päätään ja kostutti hänen ohimojaan etikalla. Hän kysyi Jeannelta varovasti: Tiedätkö sinä? Jeanne jupisi: Kyllä, isä. Mutta kun hän tahtoi nousta ylös, ei hän voinut, niin kovin kärsi hän. Samana iltana synnytti hän kuolleen lapsen, tytön.
Hän vaan piteli käsillään ohimojaan ja toisti toistamistaan kuin lapsi: "Mennään kotiin! Mennään Aulukselle!" Ursus oli kyllä siihen valmis. Tosin porteilla seisoo pretoriaani-sotamiehiä, mutta entä sitten! Sotamiehet eivät pidätä kulkijoita. Porttikaaren luona vilisee kantotuoleja ja ihmisiä lappaa myötäänsä. Ei kukaan heitä estä menemästä.
Petronius istutti hänet viereensä, silitti kevein käsin hänen ohimojaan ja alkoi katsella häntä ihastuksella, jommoisella tuntija katselee mestarin käsistä lähtenyttä jumalallista kuvaa. "Eunike," virkkoi hän, "tiedätkö, ettet enää pitkiin aikoihin ole ollut orjatar?" Tyttö loi häneen tyynet, taivaansiniset silmänsä, ravisti päätään ja vastasi: "Olenhan, herra, aina."
Tämä hieroi hänen ohimojaan hajuvedellä ja piteli hänen nenänsä alla pulloa, joka oli täynnä hyvin väkevää nestettä. Mutta kaikista eniten elvyttivät hänen kuoleutuneita elinvoimiaan ne mitä lämpimintä hellyyttä todistavat katseet, joita tulvehti Annan silmistä, ja sanat, jotka virtasivat hänen huuliltaan. Paremmin ei äiti voi hoitaa lastaan, kuin hän sillä hetkellä hoiteli kreivi-raukkaa.
Ilme hänen piirteissään kankeni, hän ei käsittänyt mitä oli tapahtunut ia mitä saattaisi tapahtua. Kun joku puhutteli häntä, vei hän koneentapaisella liikkeellä kädet päätä kohti, rupesi painelemaan ohimojaan ja loi puhujaan pelästyneen, kysyvän katseen. Yöt hän vietti Ursuksen kanssa Lygian oven edustalla vankilassa.
Sitten hän painoi kätensä ohimojaan vastaan, väänteli niinkuin ihminen, jonka sisään on pistetty terävä tikari, ja rupesi käheällä, oudolla äänellä toistelemaan: "Uskon! uskon!... Kristus! ihmettä!!" Hän ei edes tuntenut, että Petronius samassa peitti hänen päänsä togalla. Hän luuli kuoleman tai tuskan sumentaneen silmänsä. Hän ei nähnyt eikä kuullut. Hirveä tyhjyyden tunne oli vallannut hänet.
Päivän Sana
Muut Etsivät