Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Vinitius, joka oli aikonut Ursukselta saada tietoja Lygian isänmaasta, kuuli mielihyvällä nämä sanat, sillä hänen roomalaiselle patricion-arvolleen sopi paremmin olla puheissa vapaan miehen kanssa, vaikka hän olikin yksinkertainen kansan mies, kuin orjan, jota ei laki enempää kuin yleinen mielipidekään pitänyt ihmisolentona. "Etkö sinä kuulu Aulukselle?" kysyi hän. "En, herra.
Jos hän nyt saisi isaurilaisensa tribuunien johdolla kaupunkiin, olisi hänen asemansa Narsesta vastaan vielä edullisempi kuin aikoinaan Belisariusta vastaan, jonka hallussa oli osa kaupunkia. Eräs sanansaattajista, jotka toivat tämän tiedon, antoi panttivankina säilytetylle Aulukselle kirjeen Mocer-veljeksiltä. Kirje oli näin kuuluva: "Morsian on toipunut pitkästä sairaudestaan.
Mutta Acten kasvoilla kuvastui pettymys, sillä hän oli odottanut ihmettä. Vai eikö se rukous saanutkaan aikaan sen enempää? Se, joka karkaa Caesarin talosta, tekee itsensä syypääksi majesteettirikokseen, jota seuraa rangaistus. Ja jos Lygian onnistuukin paeta, niin Caesar kostaa Aulukselle.
Sopii lähteä, mutta illalla tuo sadanpäämies kuolemantuomion Aulukselle ja Pomponia Graecinalle. Lygia kuljetetaan takaisin palatsiin, ja sitten hän on auttamattomasti hukassa. Jos taas Auluksen perhe ottaa hänet luokseen, niin sitä varmaan odottaa kuolema. Lygian kädet vaipuivat helmaan. Ei ollut mitään neuvoa. Turmion täytyi kohdata joko Plautiuksen perhettä tai häntä itseään.
Näin sanottuaan hän karkasi ulos, huusi vielä mennessään Aulukselle sanat »odota minua!» ja juoksi kuin hullu atriumista Petroniuksen asuntoa kohti, tiellä työntäen kumoon useita vastaantulijoita. Tyyntyneempänä palasi Aulus kotiin.
Hän vaan piteli käsillään ohimojaan ja toisti toistamistaan kuin lapsi: "Mennään kotiin! Mennään Aulukselle!" Ursus oli kyllä siihen valmis. Tosin porteilla seisoo pretoriaani-sotamiehiä, mutta entä sitten! Sotamiehet eivät pidätä kulkijoita. Porttikaaren luona vilisee kantotuoleja ja ihmisiä lappaa myötäänsä. Ei kukaan heitä estä menemästä.
Tahdon että nämä käsivarteni, jotka nyt tavoittelevat tyhjää ilmaa, pitelevät häntä ja painavat häntä rintaani vasten. Tahdon niellä hänen hengitystään. Jos hän olisi orjatar, niin antaisin Aulukselle hänestä sata tyttöä, joitten valkeiksi kalkitut jalat osoittavat, että he ensi kertaa seisovat turulla. Tahdon omistaa hänet, kunnes hapseni ovat yhtä valkeat kuin Soracten kukkula talvella."
Heillä saavat naiset oppia aivan yhtä paljon kuin miehetkin. Pomponia Graecina luultavasti tulee olemaan ainoa naisista, joka ei ole läsnä, koskei hän voisi Aulukselle, vanhojen jumalien palvelijalle, selittää, minkätähden hän yöllä jättäisi kotinsa. Mutta Lygia, joka on Ursuksen ja seurakunnan vanhimpien holhouksen alaisena, lähtee sinne aivan varmaan muiden naisten kanssa."
Petronius oli hyvillään Lygian katoamisesta; eihän hän suonut pahaa Aulukselle, ja itselleen ja Vinitiukselle hän tietysti soi kaikkea hyvää.
Heti kun vain atriumista kuului orjien askelia, luulivat he Vinitiuksen tuovan heidän rakasta lastaan ja olivat valmiit sydämen pohjasta antamaan siunauksensa heille molemmille. Mutta aika kului, eikä viestiä kuulunut. Vasta illalla kumahti vasara porttiin. Hetkisen perästä tuli orja tuomaan Aulukselle kirjettä.
Päivän Sana
Muut Etsivät