Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kolmannen päivän iltana tuli siihen huoneesen, jossa hän piti minua vankinansa, kaksi naamioittua miestä; toinen niistä oli hän itse; minä tunsin hänet käynnistänsä, äänestänsä ja tuosta pulskasta olennosta, jonka horna on hänelle lahjoittanut ihmiskunnan turmioksi. No, sanoi hän minulle, aiotteko pysyä uhkauksessanne ja valassanne?
Hänen suuren vartalonsa ympäri liehui runsaissa laskoksissa valkea aamupuku, joka ainoastaan kapealla vyöllä kiinnitettynä selvästi osoitti hänen uhkean muotonsa. "Aiotteko minun luokseni, aron prinsessa?" kysyi hän ystävällisesti tarttuen kursailematta käteeni. "Sittemmin teidänkin luoksenne, neiti; mutta ensin täytyy meidän puhutella neiti Fliedneriä," vastasi Ilse.
Heittäkää hänet ulos ikkunasta, ett'ei kukaan häntä täällä näe." "Mutta missähän Liddy Wäber on?" tutkisteli erikäs uteliaasti. Donner oli kysymykseen vastaamatta vihoissaan huudahtaen: "Siirtykää takaisin, te konnat. Pitääkö minun lukeman teille sotalakia? Aiotteko pujahtaa linnoitukseen, vaikka sovintoa par'aikaa hierotaan? Siirtykää taikka kankeni kolahtaa teidän niskaanne."
Kirkas tuli ja salaman leimaus! ROINILA. Kysyn, mitä on tehtävä sille palvelijalle. MAUNO. Koukkupuheisin en mitään vastaa. ROINILA. Vai et vastaa koukkupuheisin! Oletko itse käynyt suoria teitä, junkkari, sanopas? MAUNO. Aiotteko väittää, että olen vääriä teitä kulkenut? Jumal'avita, joka sen sanoo, hän valehtelee.
"Eikä pistoolejakaan?" lisäsi Obenreizer, luoden silmäyksen pöydälle ja sieltä koskemattomalle pään-alukselle. "Ei niitäkään." "Te Englantilaiset olette niin hyvän-luuloiset! Aiotteko panna nukkumaan?" "Sen olisin jo aikaa tehnyt, vaan en saa unta." "Niin on minunkin laitani onnettoman unen-näköni perästä. Valkeani on mennyt samaa tietä kuin teidän kynttilä.
Se isäntä, jonka kanssa Koskelan isäntä oli poikansa puolesta tehnyt naimiskauppaa, tuli ensimäisen kuulutuksen jälkeen seuraawana päiwänä Koskelaan ja kutsui talon isännän heti kahdenkesken kamariin. "Kuinka tuon meidän asiamme noin käwi?" kysyi wieras isäntä. "Niinhän se on käynyt." "Miten? aiotteko minua narrinanne pitää?" "En ollenkaan." "Miten te selitätte tämän asian?"
Vaarallista seuraa. Majatalon lihava emäntä astui pöytäni luo ja kysyi minulta käsi puuskassa, aionko olla yötä. En. Aiotteko vielä ennättää kaupunkiin? Kyllä. Mieleni oli hyvä, että utelias eukko kyseli, sillä itse olin vielä uteliaampi tietämään, missä tienoin maailmaa minä olon. Ettekö tahtoisi ottaa mukaanne erästä rouvas-ihmistä, joka tuli tänne jalkaisin ja nyt lepää väsyneenä?
Tapani sysäsi venheen maalta, asettui tuhdolle ja antoi Sofian mennä perää pitämään. Hannu pantiin venheen pohjalle. Samassa kulki Luopion isäntä ja emäntä ohitse. "Aiotteko meille?" kysyi Sofia äänellä, joka odotti kieltävää vastausta. "Emme suinkaan", virkkoi Luopion emäntä, joka vähän närkästyi ja, tämmöisissä tiloissa niin tavallisella kohteliaisuudella, pisti pienen valheen. "Mihin matka?"
Nummi naurahti ja rupesi nyt pois pyrkimään. Hyvästi jätettyään hän kysyi vielä: »Pitkäkö matka tästä on pappilaan?» »Venäjän virsta», vastasi mummo. »Aiotteko sinne?» kysäisi leski. »Aion. Rovasti, joka on setäni, kutsui minut pappilaan juhannusta viettämään.» »No kyllä minä neuvon teille oikotien», sanoi leski. »Kun nyt menette vähän matkaa äyrästä pitkin, niin tulette vainion veräjälle.
He kysyvät, eikö hän tahtoisi liittyä heidän seuraansa, niin mentäisiin yhdessä Punkaharjulle ja Imatralle. Milloinka ne tulevat? kysyttiin. Noin viikon tai parin perästä. Ja aiotteko mennä? kysyi Elli arasti. En tiedä ... tuskinpa ... en ole sitä ollenkaan ajatellut ... mutta minä luulen, etten vielä lähde.
Päivän Sana
Muut Etsivät