Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Mut ei kauvas se kallio kanna, Jären vuor' sai horjumahan; Elon vettä ei lähde se anna, Janon jätti se polttelevan. Tuli kauhuni mun, kuni miehen, Pimeässä jok' eksyen käy, Kun tul' äkkiä jyrkkämä tiehen, Syvä, synkkä, jon pohja ei näy. Epätoivo jo valtasi mielen', Ja se myötähän muutakin toi: Olin syntien orja, ja kielen' Katumusta vain huoata voi.
Huviksesko kulkenet Lepopäivän aikaan, Taikka muuten matkannet, Maata suurta katselet, Näät nuo vaarat, kankaat. Kestäväisnä, uljaana Vuor' kun vuorta kaartaa Ajan vanhentamana, Sammal paikoin peittona, Petäjiä kantaa. Hongat huojuu humisten, Talvein taisteluista Mennehiä kertoillen, Kuinka kauhun kangasten Kaatoi pohjan miesi.
Kun vuor' ei vanku, vaikka riehuu syys; Se lausui miehen mieltä, saukaruutta, Ja naisen mieltä taivaan siintävyys, Ja niityn kukat henki rakkautta. Näin kasvoi hän ja varttui hengeltään, Ja tunsi tuskat, riemut rinnassansa; Niin majaa hyvästel' ja äitiään Ja kannel käessä lääksi laaksostansa.
Sinimetsiin vien sinut, kulta, missä Elo innon saa sekä uutta voimaa, Sydän suurentuu, ja on jäävä unhoon Ihmisten pienuus. Sulo siimeksen ma jo siellä tiedän, Jota takaa vuor kuni templi suojaa; Punaruskossaan kiviseinä hohtaa Siintohon taivaan. Ikihongat siell' yli pääsi huojuu, Kahapuolen näät salon ylhän, tyynen, Mut on eessäs veet sekä rannan puhdas Helkkyvä hieta.
Se miekk' ei lemmi kuolleen uskon rauhaa, Miss' paimen parka itse nukahtaa; Ei kuule, miten Hornan joukko pauhaa Ja viime linnan uhkaa valloittaa. Jo vonkuu vuor', isämme minne muinen Vapauden viirin, ristin pystytti, Sen vartiat kuin portto tuiretuinen Hekuman lempeen kanssaan vietteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät