Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tok' ei heitä nyt Pojari ryöstä, Vaikka hän, kuin susi, väijyelee. Niin todentotta kuin päivä nyt Herran Noussut on kunnaita kultailemaan, Niinp' on koittanut Pojarin kosto, Koston kellot kohta jo soi: Hällepä kauhistusta ne vonkuu, Meille ne lohdun hetkeä lyö." Juuripa kellot kirkkohon kutsui, Kirkkohon kannusti Pojarikin: Seljäss' orhin karjuvan kulki Keskell' uljast' temppeliä.
Se miekk' ei lemmi kuolleen uskon rauhaa, Miss' paimen parka itse nukahtaa; Ei kuule, miten Hornan joukko pauhaa Ja viime linnan uhkaa valloittaa. Jo vonkuu vuor', isämme minne muinen Vapauden viirin, ristin pystytti, Sen vartiat kuin portto tuiretuinen Hekuman lempeen kanssaan vietteli.
Jo väippyy, ruumista vainuin, Tuo aavemainen lokki Ja nokkaa mastohon hioo Ja sydäntä ahnasna himoitsee, Mi tyttäres mainetta laulaa, Ja min kanssa tyttärespoika, veitikka tuo, Niin toimessa leikkii. Oi, turhaan pyydän ja rukoilen! Mun huutoni haipuu myrskyjen meuruun, Tuulten taisteluhumuun. Ne pauhaa, viuhuu, vonkuu ja ärjyy Kuin hulluinhuoneessa äänten!
Se soi niinkuin syystuuli vonkuu vuorenrotkoissa, niinkuin ukkonen käy ja vyöreet vierivät, ja viimein oli kuin kaikki helvetin henget olisivat päässeet irti ja kiitäneet eteenpäin ruoskilla huiskien; kuului ikäänkuin hädässä olevan voihkaavia huutoja. Ja Torger ei kuullut eikä nähnyt mitään ympärillänsä, sillä nyt hän taas oli vuoressa.
Ei näy taivas kuulleen huutoansa Kirstulle kun viskoo lumiansa. Ilma kieltää johtaa kellon ääntä, Vinkuu, vonkuu, lentää tuulelmana. Mutta! malta! virren lainelmana "Aino! Laino!" luulin kuulevani. "Tulee, äiti, pikku Ainon luokse! Isän sylissä on pikku Laina; Täällä meille rauhan virrat juoksee, Vaikka mailmas' halveksittiin aina!"
Päivän Sana
Muut Etsivät