United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Coyet? toisti kreivi, joka nyt oli tullut juuri siihen, mihin oli tahtonut; mitä hänestä sanotaan? Onko hänellä ollut liian paljon vai liian vähän menestystä naismaailmassa? Välistä voi olla yhtä hyvin niin ja yhtä hyvin näin. Luulin teidän ylhäisyytenne kuulleen puhuttavan eräästä kirjoituksesta, jota kohta laulettanee kaikilla Tukholman kaduilla, vastasi suuttunut suosikki.
Eräs talon-poika, joka yöllä kulki raskaalla kuormalla, tuli heitä vastaan, ja olisi pimeissä ja pyryssä melkein ajanut kiini heidän rekeensä, ellei äkisti olisi kuullut heleän vaimo-äänen kaikkuvan edessänsä. "Ah, kuinka hauskaa Oskarini!" Talon-poika, totinen ja valistunut mies, sanoi hänensä ei elämässänsä kuulleen niin suurta iloa ja tyytyväisyyttä ilmoittavaa ääntä.
Suomalaisista runoista taas ei näy kukaan keräilijä kuulleen samallaista nimenomaista, yleistä todistusta laulajien suusta; kumminkaan ei semmoista ole muistoon pantu.
"Kuulitteko te?" kysyi hän, jotenkin hämillisen näköisenä kuitenkin. "Mitä kuultawaa minulla sitten on ollut?" sanoin minä teeskennellen. "Ei juuri mitään. Minä tässä laulaa hyräilin ja luulettelin teidän sen kuulleen", sanoi hän häpeillen ja ujosti. "Jos sitä tarkoitatte, niin sen kyllä kuulin, mutta se oli niin surullisen wiehkeää, että sitä kuuntelisin aina", tunnustin minä.
Muori vähän sävähti, kun huomasi miesten kuulleen hänen lörpötyksensä. Nolostuen hiukan virkahti hän: »Pärmänttää.» Ei saattanut nytkään olla perään jatkamatta hiljaa supisten: »Sun nenäs pärmänttää... Voi vaivaista värkkiä, kun se onkin kovin suuri!» Nyt tuli kolmaskin odottaja, Saviojan Ville, vanha, pieni, käpertynyt ukko, tervehti ja etsi hänkin istuinpaikan.
Ei näy taivas kuulleen huutoansa Kirstulle kun viskoo lumiansa. Ilma kieltää johtaa kellon ääntä, Vinkuu, vonkuu, lentää tuulelmana. Mutta! malta! virren lainelmana "Aino! Laino!" luulin kuulevani. "Tulee, äiti, pikku Ainon luokse! Isän sylissä on pikku Laina; Täällä meille rauhan virrat juoksee, Vaikka mailmas' halveksittiin aina!"
FIGARO. Oo! todellakin, tämä vasta!... KREIVI. Figaro? FIGARO. Teidän Excellensinne? KREIVI. Luuletko hänen kuulleen minua? Lindor voi kuinka on suloinen! Mä hällen suon koko sydämen'. FIGARO. Uskotteko nyt, että hän on teidät kuullut? KREIVI. Hän pani ikkunansa kiinni; joku on luultavasti tullut sisään hänen luoksensa. FIGARO. Ah! pikku raukka! kuinka hän vapisee laulaessaan!
"Päälle päätteeksi hän vielä on taikauskoinen ja mieltä vailla. Hänellä ei enää ole muuta neuvoa, kuin turvata oljen korteen. Semmoisia he ovat, nuo rääsy-retetit, juuri semmoisia, ja semmoisena hänkin on juoksennellut paikasta paikkaan mitättömänä miehenä ja armointullen". Anni puhui kiivaimmassa kiukussaan, koko ajan kääntyneenä seinää päin ja ikään kuin puhuisi hän koko mailman kuulleen.
Ne ovat parhaita, mitä olla voi, niinkuin äskeisen vierashuoneen hurstit, mutta niin kylmiä, että saat panna kaiken voimasi liikkeelle sulattaaksesi ne puhelutuulelle. Ensi hetkinä heidän luonaan ollessasi melkein jo luulet heidän kuulleen itsestäsi jotain pahaa tai käsittäneesi väärin kutsumuksen tai tulleesi sopimattomana päivänä. Vieläkös mitä.
Hän jotenki kummasteli villipetojen rohkeutta, vaan kun ei mitään muuta selitystä lapsen katoamiseen löytynyt eikä kuulunut ja kun pojan sanottiin kuulleen metsäpetojen ääniä, niin Esa luuli niinkuin muutki. Pilveisten emäntää tyydytti varsinki se seikka, ettei tuo ryöstetty lapsi ollut se, jota hänen Hannunsa tulevaisuudessa saisi vaimokseen kutsua!