Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Kun hän taasen tuli tuntoonsa, Kaapoa ei enään näkynyt, mutta hänen talonsa puolelta kuului ryske ja kolkko kohina, ja ylen ympäri oli niin valoisaa kuin päivällä. Iivana kääntyi ja huomasi, että hänen takimmainen liiterinsä oli täydessä liekissä; talonsivuinenkin liiteri oli jo alkanut palaa ja tuuli ajoi tulen ja savun ja oljen palaset asuintuvan päälle.
Mutta Heikki meni sen lyhyen miehen kanssa itäpuolelle kaupunkia ja mies opasti häntä ja näytti kuhunka tervakset olivat koottu ja mihin olkikasat kannetut. Ja oli viisi paikkaa, jotka sytytettämän piti, lähes kolmen kivenkantaman päässä toisistansa. Ja Heikki iski kohta tulen pakuriin ja sytytti ensimäisen tervaskasan, joka hajotetun oljen kanssa oli pihavajaan kätketty.
"Mitenkä ja millä lailla se asia saataisiin toimeen? voi sanokaa hyvä naapurin emäntä, sanokaa Jumalan tähden sanokaa! sepä olisi kovin hyvä asia se", hätäili Katru, niinkuin se, joka hukkumaisillansa ollessaan koettaa tarttua jokaiseen häntä lähenevään oljen korteenkin. "Ettekö te tuohon ikään elettyänne vielä noita keinoja tiedä?
Kummastakin tuntui siltä, kuin olisi sydän ollut pakahtumaisillaan, vaan toinen heistä jo tunsi vajoavansa päänsä yli lainehtiviin epätoivon aaltoihin, toinen taas taisteli koko elämän halunsa voimalla päästäkseen niistä tarttumaan ojennettuun oljen korteen.
Poika oli äidin perästä huomaamatta myös juossut myllyyn ja juuri kun äiti oli säkkinensä päässyt törmälle, tuli iso jäälohkare ja pyyhkäsi myllyyn wiewät hirsi=portaat pois niin keweästi kuin olisi siinä ollut wain joku oljen korsi tiellä. Myllyn ja törmän wäliin oli nyt syntynyt noin kuutta tai seitsemää syltä leweä kuohuwa aukio, josta näytti olewan mahdoton päästä yli. "Herra Jesus!
"Päälle päätteeksi hän vielä on taikauskoinen ja mieltä vailla. Hänellä ei enää ole muuta neuvoa, kuin turvata oljen korteen. Semmoisia he ovat, nuo rääsy-retetit, juuri semmoisia, ja semmoisena hänkin on juoksennellut paikasta paikkaan mitättömänä miehenä ja armointullen". Anni puhui kiivaimmassa kiukussaan, koko ajan kääntyneenä seinää päin ja ikään kuin puhuisi hän koko mailman kuulleen.
»Sen Jumala yksin tietää.» Halla olikin sinä yönä. Kesä oli kulunut. Oli syyskuun 4:s päivä. Vainiot viheriöitsivät vielä. Aurinkoa, joka oljen muuttaa kullan keltaiseksi ja jyvän kypsyttää, ei näkynyt. Tuuli, joka oli useampia päiviä peräkkäin huokunut pohjoisesta kuin vallaton poika, oli nyt päässyt omiin valtoihinsa, riehui, pauhasi ja vihelteli. Ilta lähestyi.
Kun isäntä oli jo tullut auttamattomaksi sairaudessaan, alkoi mielensä tehdä koettaa "herrainkin keinoja" parannukseksensa. Kuolema oli näkösällä, aiwan silmäin edessä; epätoiwo ja synkeys walloitti mielen, ja niinkuin hukkuwa tarttuu hädissään kaikkiin heikkoihin esineisin, oljen korteenkin, waikka hän hywin käsittää, ett'eiwät ne woi häntä pelastaa, niin hapuili isäntä nyt ympärillensä.
Luonnollistahan on, että Juuseltakin meni kaikki, niinkuin kaikilta muiltakin. Kauhea hätä tuli nyt Juusenkin perheelle. Työtä ei saanut mistään, ei edes ruokansa edestäkään. Täytyi ruveta myömään mitä hengestä irti oli, että hiukankin olisi saanut suurusta oljen ja petäjän sekaan.
Tähkäpäät pysyivät oljen kaatuessa yhtä täysinäisinä kuin ne olivat pystyssä ollessaan. Se, joka ensimmäiseksi tätä seikkaa tutki, oli tietysti isäntä itse. Hän arveli että pieni pilvi, peittämään paahtavaa aurinkoa, ei olisi liiemmäksi. Mutta hän oli kiitollinen siitä, mitä taivas sallei, eikä tahtonut nurista. Hän oli valinnut, parhaan ymmärryksensä mukaan, soveliaimman päivän.
Päivän Sana
Muut Etsivät