United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siksi hän ynähtelikin tyytymättömästi, vaikka hän ei voinut estääkään käpäliään ainakin maassa maaten muiden iloon yhtymästä. Mutta viheltää hän sai! Ja usein soiton kestäessä nousi hän istumaan ja vihelteli perästä kaikki soitontahdit. Se oli viatonta huvia. Siitä olivat sekä yleisö että mustalaiset mielissään.
»Juokseppas sinä, Kanasen akka, ne hakemassa!» komensi Kenonen. Maija Liisa nouti vaatteet. Kenonen silmäili niitä, mittaili nauhallansa ja vihelteli. Saatuansa mittauksen loppuun julisti hän: »Muuten ne vielä sopivat, vaan housunpersuuksissa on kokonainen vaaksa liikaa!» »Se Ihalainen on semmoinen runsasruumiinen mies varsinkin niiltä paikoin!» pisti joku mies. Mutta Kenonen kerskasi: »No olkoon!
Vihelteli sangen kauan. Ehkä sittenkin oli jotakin, jonka takia viheltää. Nyt hän tuli ovelle ja katsoi kelloa. »Ei vielä yhtäkään!» Tobiesen katsoi hänkin kelloaan »viisi minuuttia yli, tämä käy ihan oikein». Ehkä hän odotti tietoja postista? Posti oli saapunut heidän istuessaan päivällispöydässä, ja kirje, josta kerrottiin vararikosta, oli sanomalehtien päällä hänen vieressään.
Perämies istui tyynenä ja liikkumatonna paikoillaan ja näytti nyt tarkoin ja huolellisesti tähystävän katoksen yli eteensä väylän tietä. Hänen kasvoillaan kuvastui tyytyväisyys ja mielen rauha, ja kun hän aikansa kuluksi vihelteli vanhaa lemmenlaulua, tuntui sydämestä lähteneen tuo vieno, mutta koruton sävel.
Eero asettui ikkunaan tuijottamaan ahtaalle, likaiselle pihamaalle. Minkätähden juuri hänen täytyi kärsiä näin. Oskar vietti oikeastaan vielä iloisempaa elämää, mutta hän ei ollut siitä milläänkään. Hän sieti enemmän, nauroi ja vihelteli ja haihdutti sillä ikävät muistonsa. Muut mahtoivat tehdä samoin. Ei heistä ainakaan kukaan näyttänyt surevan liika iloista elämäänsä.
Kun sinä noin arvostelet Anttia, sanoi Heikki, olisipa hupaista tietää mitä minusta sanot. Olli katsoi kummastuen Heikkiin. Hän ihmetteli, että tuo oli voinut Heikkiä loukata. Ja sentähden hän nauroi vastatessaan: Sinun olisi pitänyt syntyä naiseksi, Heikki. Hän nousi, ojentihe, vihelteli jonkin aikaa ja lähti sitten ulos kävelylle. Naiseksi; niin juuri!
Sähkö paloi kalpeana... Kevään ensimmäinen kottarainen vihelteli ikkunan takana, ulkorakennusten päädyssä, karamellipurkista tehdyn pönttönsä puikolla. Mikä uni! Sakris ajatteli sitä tarkoin ... tällaista henkien ilmoitusta. Kuta kauemmin hän sitä ajatteli, tunsi hän, että juuri sen näköistä naista oli hän aina halunnut. Vaaleaverinen ... niin kuin maidossa kylpenyt...
Nyt hän vihelteli kenkää tarkastellen ja taas selitti kerskaten: »Silloin sitä kun jo teijän kokoisinakii tapella nahistettiin, niin siinä pit ryty kuuluu ja tukkapiä tupruta, mutta kielimään ei tohtinna kukaan männä tahi selekääsä sai jotta nauku!» Varsinkin poikia se huvitti. He olivat jo miltei ihastuneet mestariinsa.
Ne olivatkin jo valmistumaisillaan, kun Dampbell pitkästä piipustaan oikein kiivaasti vedellen savuja tuli sinne ja silmissä näkyi outo kiilto. Nyt hän pitkästä nenästään puhalti sakean savun pitkin partaansa, jotta koko parta oli hetken savupilveen peittyneenä. Sitten otti yhden ja toisen jalan teoksen, katseli niitä pitkin ja hieman vihelteli.
Ja pian nyykäyttivät täysikasvuiset oven suussa päätä toisilleen, miehiä ja vaimoja asettui piiriin Amrein ympärille, ja uudistalokas, joka tänään oli naukannut kahdenvertaisesti, napsutteli sormillaan ja vihelteli iloisesti valssia, jota soittoniekat tuvassa soittivat, ja Amrei se tanssi tanssimistaan eikä näkynyt tuntevan väsymystä vähääkään.