United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nousi talvipäivän kylmä kiekko veripunaisena taivahalle, nousi ankarana, säteetönnä niinkuin sodan merkki metsän ylle. Vihelteli radan kääntehessä juna, porhalteli asemalle. Aseet tuli! Välkkyväiset aseet, tuli piikit, pyssyt, kuularuiskut! Eipä ollut enää hädän päivää! Sotaan miehet, sotaan ryssää vastaan! Seis, ei kaikki vielä saapunehet: ajoi asemalle rekijono kiireesti kuin autuutensa eestä.
Tämähän on se haaskamäki, josta kyntäessä aina nenään kärähti. »So, so ... so, so...» Herra viihdytteli, vihelteli, taputti kaulaa, veti taskustaan jotakin, ka, valkeata leipää! asetti sen hangelle, Pekka kumartui sitä ottamaan, kun kuuli korvansa juuressa napsahduksen, näki välähdyksen, tunsi polviensa hervahtavan, mutta ei tuntenut enää omaa kaatumistaan hiekkahaudan pohjaan. SIELL
Juuri samaa kysyin minäkin Muttilalta. Mutta hän vain hymyili ja vihelteli... Kas vaan sitä Muttilaa! Hän uskalsi vihellellä tosiaan! Muttila oli usein nähnyt Johanneksen ja rouva Rabbingin yhdessä ulkona. Olikohan hän joka kerta mahtanut hänet Liisalle ilmi-antaa? Johannes olisi hyvin mielellään tahtonut tiedon tuosta.
Mutta äkkiin taukoi hän, kirveensä kantoon iski, vihelteli hetken ja sitten rupesi hän kiroilemaan, kiroili ihmiset, maan ja taivaan; ja koska viimein hän vaikeni, niin äänetönnä hän seisoi tuijotellen maahan, ja niinpä hänen jätin. UNTO. Näin tekee hän työnsä; hävityspä aina käsialansa on. Täynnä on hän kiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sisällänsä palava koski.
Niitä olivat enkelit kylväneet, ne kylvivät niitä hyvien ihmisten iloksi. Ihme kuin ne näyttivät kauniilta. Ja linnut alkoivat sirkutella. Muuan leppäkerttu lenteli aina siinä kartanolla, sillä oli kai pesä siellä jossain. Se lentää suikaili paikasta toiseen ja vihelteli niin omituisesti. Usein oli sillä nokassa jotakin, kun se lensi navetan katolle istumaan.
Taisitpa suolata, taisitpa suolata ... ensimmäiset suoluusi... mo-montako lienetkään... Se muisti ne ajat, se tahtoi niitä muistella ... se sanoi sen ihan kuin sanoakseen! Shemeikka seisoi aitaa vasten nojaten, katseli Marjan eleitä ja hymähti itsekseen ja vihelteli hiljaa... Et minua petä. Tuli näkyy Huutoniemestä! huusi Kaisa pihasta rientäen.
Tuleehan se leninki maksamaan kappaleen toista kymmentä markkaa! Hän vihelteli ja heilutti päätään. Ja mitä tekee työmiehen vaimo tuommoisella? En ihmeeksi ilkiäisi päälleni panna. En vaikka. Luulisivat vielä miksi hyvänsä. Sepä kuuma! Vai et ilkiäisi panna päällesi. Kyllä minä panen. En häpeä ollenkaan. Etkö pelkää pahoja puheita? Mitä tarkoitat?
Eräänä iltana, työstä tultuaan, istui hän tapansa mukaan penkille, viputteli ahkerasti polviaan ja vihelteli jotakin laulun nuottia. "Miksikäs Jakke nyt niin iloissaan on; enpä sinua ennen ole tuommoisena nähnyt?" sanoi äiti sen havaittuaan. "Istukaappa äiti tähän, niin haastellaan vähän", kehoitti Jakke. "Noh", sanoi äiti istuttuaan.