United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
WILHELM. Väkevän urhon, keskikokoisen, Keltainen tukka, silmät siniset, Ja liina hurmeinen sen kädess' oli; Hän sitä painoi vasten haavaansa. ERLAND. Haa, pyhän Olavin se oli haamu. WILHELM. Hän ylös pylvään tamineisiin näytti Ja huus': "sun ensi yönä pitää minun Asussan' kavaluutta rankaiseman Ja rakkautta puoltaman. Sen liekki Jalosti leimutkoon!" Näin lausuttuaan Hän äkkiin katosi.
CYMBELINE. Taas menkää tiedustamaan vointiaan. Hengelle käypä raivo tuo! Oi, taivas, Syvältä äkkiin isket! Imogen, Iloni paras, poissa! Kuningatar Poteva henkeään, juur' tähän aikaan, Kun uhkaa julma sota! Cloten poissa, Jok' oisi nyt niin tarpeen! Mennyt kaikki On lohdun toivokin! Mut sinä, koira, Sa tiesit hänen lähdöstään, vaikk' olet Niin tietämättömänä.
Ennenpä toki ottaisi hän Theklan, minä tiedän sen, minä katson läpi hänen jynkän rintansa. Hän on nuorempi minua ja pian, kuni taidamme ennustaa, taipuva miehen valtikkaan alle. Ja mitä vielä? Hän on nyt melkein yhtä rikas perillinen kuin minäkin, koska lankesi hänelle äkkiin tuo valtanen perintö.
FOKAS. (Kääntyen äkkiin kohden Konradia, katsahtaen kiivaasti)
Oi hetki, mi, juuri tullessa kuoleman yön, äkkiin temmasi peloittavan enkelin huulilta tuomiotorven pois ja lausui: »olkoon vaikeus uusi!» Niin lausui autuuteni hetki ja valkeuteni astui ylös ihanaksi päiväkseni, eilen uneksuen houri minä, kurja. Vimman aatos!
Läksin hevosen ostoon, Senki kovaan kostoon; Oli mulla rahoja säkki, Tuli sitte ilta äkkiin, Tahottiin minua tappaa, Rahani poies lappaa, Minä pääsin pakoon Vahvan vaaran rakoon. Yhyin sitte yhteen kylään, Senki sangen hyvään; Menin yhteen taloon, Senki sangen jaloon; Menin ulkoa tupaan, Ilman muuta lupaa.
Kirjoituskaava esiin, ja sen mukaan Hän konstikkaita mutkia nyt laatii, Mut silmänsä ei niihin ihastukaan, Ja mieli luonnon ihanuuteen vaatii. Ja joutsenenpa sulka mieleen johtui. No malta, sitä paikalla mä koitan, Ja sillä hän nyt lapsekkaasti lohtui Mä kaavan mukaan laadin koukeroitan'. Nyt on se vuoltu; kastettu myös läkkiin. Nyt alkaa työ. Vaan mitä? Uneksiiko? Unessa käynti kohtasiko äkkiin?
Mutta äkkiin taukoi hän, kirveensä kantoon iski, vihelteli hetken ja sitten rupesi hän kiroilemaan, kiroili ihmiset, maan ja taivaan; ja koska viimein hän vaikeni, niin äänetönnä hän seisoi tuijotellen maahan, ja niinpä hänen jätin. UNTO. Näin tekee hän työnsä; hävityspä aina käsialansa on. Täynnä on hän kiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sisällänsä palava koski.