United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Sanokaa minulle, Tobiesen», Alette istuutui hetkeksi konttorihuoneeseen »Mörk oli vähän niinkuin huonolla päällä tänään, enkä tullut häneltä syytä kysyneeksi; siksi olen vähän levoton. Eihän hän liene hävinnyt mitään juttua? Minä tiedän, että se aina koskee häneen kipeästi.» »Ei, rouva», Tobiesen tuijotti pienillä terävillä silmillään kirjoituspöytään »ei ainakaan mikäli minä tiedän.»
»Kuulkaa, Tobiesen», Jakob antoi määräyksiään konttorissa, ennenkuin nousi oikeusneuvoksen kanssa vaunuihin »jos iltapäiväpostissa tulisi jotakin, jota arvelette tärkeäksi, jotakin pankista ... tai, niin, ymmärrättehän, millä on kiire, niin sulkekaa se koteloon oikein huolellisesti ja lähettäkää heti paikalla minulle.
»Tietysti on ollut niitä, jotka ovat ajoissa hoksanneet, mistäpäin tuuli käy. Nyt me olemme kyllä kaikki viisaita, Tobiesen nyt perästäpäin»... Hän sinkosi saappaan kauas lattialle. »Niin, nuo keinottelijat», jatkoi Tobiesen itsepintaisesti, »he luulivat istuvansa Kaliforniassa. On ne rajansa kevytmielisyydelläkin!»
»Ei täällä meillä» Tobiesen virkkoi sukkelaan. »Ei rouva saa minua väärin käsittää. Ei, me täällä, me katselemme vain niitä muita... Jos tuomiopäivä tulisi kaiken tuon keinottelun ylitse, niin ho-ho-hoo niin ei meillä täällä sentään hätä häilyisi!»
»No, sehän on hyvä, olisi ollut ikävää istua koko ilta yksin mietiskelemässä, mikä mahtaa olla vinossa. Mutta, Tobiesen olisiko hän joutunut riitaan tai epäsopuun jonkun kanssa?» »Ei toki, mikäli tiedän, rouva ei suinkaan!» »Nythän on ihmisillä niin huonot ajat täällä päin. Kenties on miehellänikin rahallisia vaikeuksia?» kysyi hän kiinnittäen huomiotaan Tobiesenin kasvonilmeeseen.
Toimittakaa sisään sanomalehdet ja mitkä tunnette yksityiskirjeiksi, mutta» hän katsoi Tobieseniin merkitsevästi »älkää antako kenenkään , Johan Henrikin tai kenenkään muun, ymmärrättehän, pistää nenäänsä kirjeisiin. Sulkekaa kaikki lukon taakse pulpettiin.» Tobiesen kyllä ymmärsi.
He kaatuvat kaikki tyynni koko siirtäjäseurue kuin korttitalo.» »Niin, niin tuo onneton sahalaitos, joka heidän piti saada niin suurenmoiseksi omine laivoineen ja muine vehkeineen!» puhkesi Tobiesen harmistuneena. Jakob koetti pari kertaa kärsimättömänä potkaista toista matkasaapasta jalastaan. »Antakaa minun auttaa», pyysi Tobiesen.
»Niin, katso, Tobiesen on mennyt Ruskolla asiamatkalle, on poissa tämän päivän ja huomisen, Musta seisoo tallissa takajalka kääreessä, kaviossa on, näetkös, tulehdusta.» Sepä oli harmillista mutta ymmälle ei sen takia tarvinnut joutua, miten saisi vapaapäivän kulumaan.
»Teidän kai pitää lähteä, Tobiesen, minä näin, että Teillä oli lakki päässä, kun tulin tänne.» Olisiko Jakobilla todellakin rahahuolia? hän mietti. Jakob loikoi varmaankin valveilla öisin; kynttilät hänen huoneessaan olivat usein aamuisin ihan loppuun palaneet... Ei, Alette ei päässyt selville hänestä hän saattoi äkkiä suuttua pienimmästäkin syystä.
»Ei tietenkään, Mörkillähän on oma hyvä toimensa ja hän on niin arvossapidetty ja vakavarainen... Ja tiedättekö, jos häviäisimmekin jonkun verran; niin, vaikka menettäisimme kaikki nuo metsätilat, niin minä totta tosiaan en päästäisi huokaustakaan, Tobiesen! En ole koskaan toivonut rikkautta.