United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Niin, mahdotontahan on päästä ihan ehjänä kaikesta, kun on niin monessa mukana». Tobiesen kaiveli kynällä pöytää ikäänkuin miettiäkseen, miten hän jatkaisi... »Ja niiden, jotka ovat keinotelleet metsällä, saattaa nyt olla paljonkin kestettävä.» »Täälläkin voisi siis olla jonkinlainen vaikeus kestettävänä?» tiedusteli Alette epäröiden.
Vai mitä, Jakob?» »Ei tietystikään»... Jakob auttoi oikeusneuvoksen vaunuihin, jotka lähtivät vierimään pois. »Kaksitoista viisitoista kolmekymmentä yksikahdeksatta ... kaksitoista viisitoista kolmekymmentä yksikahdeksatta»... Tobiesen oli alkanut koneellisesti laskea yhteen kassakirjan numerorivejä ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Hänet oli vallannut jonkin vaaran ahdistava aavistus.
Tuo pyöreä, paksu Tobiesen oli kaikkien heidän ystävänsä ja uskottunsa, joka hankki heille paperia leijoihin ja paperihattuihin, pani kirjoihin päällykset ja viivoitti heidän vihkonsa ja käden käänteessä laski poikien laskut, niin ettei heille jäänyt muuta työtä kuin puhtaaksikirjoittaminen.
Vihelteli sangen kauan. Ehkä sittenkin oli jotakin, jonka takia viheltää. Nyt hän tuli ovelle ja katsoi kelloa. »Ei vielä yhtäkään!» Tobiesen katsoi hänkin kelloaan »viisi minuuttia yli, tämä käy ihan oikein». Ehkä hän odotti tietoja postista? Posti oli saapunut heidän istuessaan päivällispöydässä, ja kirje, josta kerrottiin vararikosta, oli sanomalehtien päällä hänen vieressään.
Jakob astui konttoriin, piiska vielä kädessä, riisumaan vyön ja sudennahkaturkin yltään. Hän oli ajanut koko päivän ja kasvot punoittivat pakkasesta. »Martin Ringnæs on tehnyt vararikon, Tobiesen! Me saamme nyt, Mathiesen ja minä, ottaa maksettavaksemme myöskin hänen osansa Varaasin metsästä.» »Vai tehnyt vararikon? Onko kummempaa kuultu sellainen rikas mies!» »Rikas, niin!
»Niin, jollen, niin kiitos vahvan ruumiinrakenteeni, sillä pahemmassa pulassa en ole eläessäni ollut», Jakob huokasi. »Niin, sinä et juuri ole tottunut vastatuuleen.» »Kuulkaa, Tobiesen» Jakob huusi ovesta, »ilmoittakaa, että herra Berven on täällä ja jää päivälliselle!»
Mutta tämän voimannäytteen jälkeen hänen tietenkin tuli levätä iltapäivä. Illalla Tobiesen vihdoin palasi Ruskolla ja Johan Henrik alkoi miettiä, minne hän huomenna lähtisi. »Oletko todellakin pyytänyt Gudbrandia laittamaan kääsit kuntoon», kysyi Viking kiihkeästi tullessaan sisään. »Ajattelehan äiti, Johan Henrik aikoo ottaa Ruskon, vaikka se on ollut kaksi päivää ajossa.