United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jakob oli iltapäivällä lähettänyt Tobiesenin asioille ja itse hän istui konttorissa. Hän oli ilmoittanut, että hänellä oli kiire ja että hän tahtoi olla rauhassa. Hän oli nyt siis yksin vastaamassa Varaasin metsän koko kauppahinnasta! Syksyllä eräytyvä maksupäivä, joka oli häämöttänyt harmaana viivana, musteni mustenemistaan mitä enemmän hän siihen yksinäisyydessään tuijotti.
Hän oli huomannut, että ihmiset iskivät silmää toisilleen, kun tuli kysymys Varaasin metsästä asianajaja Mörk taisi olla pahoinkin kiinni siinä. ... »Ei ole koskaan ennen tapahtunut», sanoi Alette seisoessaan portailla salaneuvoslaisia saattamassa, »etteivät he olisi jääneet yhdennenkolmatta, tädin syntymäpäivän yli, täällä käydessään. Ei puhettakaan siitä, että setä ja täti lähtisivät pois ennen.
Hetken kuluttua palasi Elisabet hiljaa ja juhlallisesti asianomaisen, lääketieteenylioppilas Morten Finnen rinnalla. Jakobin täytyi tunnustaa, että asia oli tullut kerrassaan yllätyksenä noin yht'äkkiä tuntea tyttärensä käsivarret kaulassaan, juuri kuin hän istuu mietteissään ja vaivaa päätään Varaasin metsän kiinnityspapereilla...
Ja kovassa touhussa olivat sekä pojat että äiti olleet koko viime viikon saadakseen kaikki järjestykseen täällä huvilassa vietettävää juhlaa varten isä oli tullut kovin säästeliääksi sen jälkeen kuin oli menettänyt niin paljon rahaa Varaasin metsässä ja hienoksi ja siistiksi joka paikan, piano ja ylimääräinen kuorma tuoleja ja muita huonekaluja oli tuotava kotoa kaupungista tätä tilaisuutta varten, tilapäisiä lepo- ja istumapaikkoja sijoitettava sinne tänne ja kaikki huoneet koristettava ja saatava käyttökelpoiseksi mahdollisimman parhaalla tavalla siltäkin varalta, että sattuisi tulemaan ruma ilma ja sade, niin että vieraiden olisi pakko pysytellä sisällä.
He tahtovat ostaa koko Varaasin metsän»... Hän otti esille lompakkonsa... »Jos voit sitä käyttää, niin... Riippuu vain sinusta, tahdotko suostua siihen vai et. Tietysti hinta on alhainen.» Jakob seisoi Bervenin edessä ajattelematta oikeastaan mitään.
Jakob astui konttoriin, piiska vielä kädessä, riisumaan vyön ja sudennahkaturkin yltään. Hän oli ajanut koko päivän ja kasvot punoittivat pakkasesta. »Martin Ringnæs on tehnyt vararikon, Tobiesen! Me saamme nyt, Mathiesen ja minä, ottaa maksettavaksemme myöskin hänen osansa Varaasin metsästä.» »Vai tehnyt vararikon? Onko kummempaa kuultu sellainen rikas mies!» »Rikas, niin!
Hän ei voinut päästä vapaaksi jonkinlaisesta huolestumisesta, minkä aiheuttajana oli eräs Varaasin metsän yhteisistä asiakumppaneista, tilanomistaja Vingaard. Sitä miestä pidettiin, jos ketään, vakavaraisena toivottavasti oli kaikki vain puhetta; mutta tosiaan liikkui erinäisiä huhuja takuista ja pulaan joutumisesta...
»Pikemmin tahtoisin itse päästä erilleni; tuo Varaasin metsä tekee tukkani harmaaksi.» »Mitä vielä, metsä on hyvä!». »Meidän on täytynyt lunastaa neljäs mies, tilanomistaja Vingaard pois koko kaupasta, Mathiesenin ja Ringnæsin ja minun; hän on näet vararikon partaalla!