Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Hänen olisi pitänyt viettää tämä talvi Tukholmassa tarkistaakseen mielipiteitään. Niinkö luulette? Mutta Parisi on kuitenkin aina Parisi. Minä näytän teille mitä viehättävimpiä kirjailukaavoja, jotka juuri sain postista. Muistatteko nuorta Vestristä, tuota kaunissääristä tanssijaa, isänsä poikaa? Hän kirjoittaa ja ehdottelee minulle toden teolla, että tilaisin balettiseuran Tukholmaan.
Tämän jälleen palasi hän isänsä luokse, kertoen loistavilla kasvoilla: "Nyt olen antanut heille oikein aika tavalla toria". Juuri kuin suuruspöydästä oli noustu, palasi kaupunkiin lähetetty viikko-viesti kotia, tuoden kainalossaan kaikenlaisia sanomalehtiä, joita hän oli postista saanut.
Anni toi sopan; setä otti siitä itselleen ja pani vielä toisellekin syrjätalrikille. Sitte hän sanoi Lentsille: "ota sinä loppu". Sen perästä hän taskustaan veti sanomalehden, jonka hän joka päivä kävi postista noutamassa, leikkasi sen auki sillä välin kuin soppa jähtyi, laski tupakkikukkaronsa ja merenvahapiippunsa sen päälle, ja vasta nyt hän rupesi syömään.
Jää hyvästi ainiaaksi. Sovitukseksi rikokselleni ei riitä anteeksi saanti. "Ainoa mitä voin, on turvata aineellisesti asemaasi, josko sitä ottanet vastaan." Nopeasti nämä rivit silmäsin, juoksin sitte enolaan, josta lähetettiin minut hakemaan lääkäriä. Kotiin palatessani kulin samoja teitä kuin eilen tullessamme postista.
Oli hän ennenkin kysyttänyt isällään kirjeitä postista, eikä se yhtään saattanut hämilleen, mutta nyt kun olikin tiedossa rakkaudenkirjeitä. Aliinan työnteosta ei isän matkallaoloaikana tahtonut tulla mitään. Mentyä vielä sujui kankaan kutominen jotenkin, mutta kun alkoi olla toivoa takaisintulosta, pujahti tihkipäätä erehdysrantuja, joita sai purkaa.
Taikka jos ne lähettäisit postissa Lappeenrantaan, niin sopisi parahiten suorastansa kirjoittaa' ne noudettaviksi postista koulun opettajalta Adolf Mennanderilta, jonka tointa ilmankin tarvitsisin pyytää' käyttääkseni. Jos kellä muillakin olisi tietääksesi satuja kirjoitettu, niin olisi hyvä saada' niitäkin tänne lähetettäviksi.
Tätä ja muuta semmoista puhui Leena, kun hän sai pahoja uutisia. Noin kolme wuotta oli kulunut siitä, kun Mikko kirjoitti tuon mokoman wastauksensa isälleen. Tuotiinpa silloin eräänä päiwänä Perälän Juholle postista kirje, jonka hän heti tunti poikansa käsi=alaksi. Juho sen nähtyään wawahti. Mitä kirjoittaa Mikko nyt?
Ne ovat aina minulle kiukutelleet, että taas tuo mokoma Hilleri tulee siivottomuutta pitämään. Monta kertaa ovat irvistelleetkin. PORMESTARINNA. Se on ollut vain leikkiä. Eikö Hilleri sen vertaa ymmärrä? Menkää nyt. Mamma, mamma! Nyt Fiina toi postista sen paketin, ja minä avasin sen. On niin kaunis puku, niin niin niin kaunis. Minä puen sen ylleni, että Hillerikin näkee.
Alituinen sade ja töitten edistymättömyys tekivät Aunon mielen raskaaksi, mitä lisäsi katkeamaton, eroamaton kysymys, missä on Mikko, ja Mikon viime kirjeen sanat: »Et osaa minulle kirjoittaa.» Usein herahti silmiin kyyneleet huomaamatta, juuri kuin omia teitään. Nyt oli pyhä ja naapurin kirkkomiehet toivat postista kirjeen, jonka kuoressa näkyi Mikon käsiala.
Lukitussa huoneessa istuivat äiti ja tytär lukien kirjettä, jonka renki oli sinä päivänä tuonut postista. Huoneessa oli hiljaista ja puolipimeää ja he istuivat kumpikin vuoteellaan, tämän kuolontapauksen jälkeen olivat he muuttaneet yhteen asumaan. Näytti siltä kuin suru nyt vasta olisi näyttänyt oikean muotonsa. Kuolinpesällä oli suuria velkoja!
Päivän Sana
Muut Etsivät