Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Ihanoita nuo reissut kuitenkin ovat, ovatpa paluumatkatkin, tohtori sanokoon mitä tahtoo. Kahdeksan kuukauden kuluessa en kuullut mitään puhuttavan tästä omatapaisesta miehestä, mutta eräänä päivänä sain postista monivärisillä vapaamerkeillä varustetun kirjeen, joka alkoi näillä sanoilla: "Coringuy-laivassa, Auklawin saaristossa.
Ovatko kenties ihmiset kertoneet sinulle jotain pahaa minusta ? KIRJURI. Ei suinkaan, toista se on. Mutta en minä sitä nyt tällä kertaa voi selittää HELMI. No, parasta se taitaa ollakin. Toimita nyt humöörisi hauskemmalle kannalle ja muista, ett'et unhota pois postista tuota kirjettä luutnantti Saabelhjelmille! Se on tärkeä kirje. HELMI. Se on tietty.
Viikkoa myöhemmin postihallitus julisti lehden maan rauhalle ja järjestykselle vaaralliseksi, sulkien sen kokonaan postista. Se oli kova isku sosialistiselle liikkeelle. »Appeal» ryhtyi epätoivoiseen taisteluun. Se valmistautui lähettämään lehteään kuljetusyhtiöitten välityksellä, mutta nämä kieltäytyivät. Se oli »Appealin» loppu, joskaan ei tyystin.
Auno poistui mennäkseen navettaan hoitamaan elukoita ja mennessään itsekseen sanoi: Sen Jertan aikapa kuluu kylässä. Aamiaiselta lähti eikä vieläkään näy tulevaksi. Huima raukka hänkin vielä. Neljäs luku. Neljä kuukautta oli Mikko hevosineen ollut pohjolan tukkityössä, kun Auno sai postista kirjoihin viedyn kirjeen, josta kotiin kävellessään luki: »Hyvä, aina muistossani pysyvä Aunoni.
Kapteeni alkoi leikata kirjekuorta vanhasta harmaasta virkakirjeestä, kääntäen entisen sisäpuolen päällepäin. "Päällystakki ja kaulahinen ovat tässä tuolilla", sanoi rouva sisääntullessaan. "Tuossa! pane lakka ja sinetti rintataskuun, ett'en niitä unohda, muuten saan maksaa lakkaamisestakin." Kapteenin huono tuuli oli kokonaan kadonnut, kun hän kiireesti palasi postista.
Vähittäin olin säästänyt sen verran rahaa, että panin jo 10 ruplaa postiin sille kauppiaalle, jolle olin pari sataa markkaa velkaa taloni rakennuskustannuksista. Mutta samasta postista nostin kirjeen Antti-ystävältäni. Hän siinä kirjeessään kertoi, että kauppias oli kuullut minun renttuavan ja elävän hurjasti kuin viimeistä päivää, ett'ei enään ollut miehestä paremman toivoa.
Keskitalosta oli kuitenkin oltu kirkossa ja kirkkomiehet toivat postista saamansa kirjeen Mikolle. Kirjekuoressa oli kummallisen kuluneella herraskädellä niin huonosti kirjoitettu Mikko Mäntysen nimi, että siitä tuskin sai selvän. Mikko katseli sitä kauan ja koetti arvailla, kuka tuo nyt on tuo kirjoittaja.
Vihelteli sangen kauan. Ehkä sittenkin oli jotakin, jonka takia viheltää. Nyt hän tuli ovelle ja katsoi kelloa. »Ei vielä yhtäkään!» Tobiesen katsoi hänkin kelloaan »viisi minuuttia yli, tämä käy ihan oikein». Ehkä hän odotti tietoja postista? Posti oli saapunut heidän istuessaan päivällispöydässä, ja kirje, josta kerrottiin vararikosta, oli sanomalehtien päällä hänen vieressään.
Kun hän näki minun tulevan kaupunkiin, huusi hän perästäni: »Kuuleppas, Mari, sieppaapas samassa pois tuo rahakirje postista, niin saat kahvikupin ja viinaryypyn, kun tulet takaisin!» niin että enhän minä tiennyt muuta kuin POSTINHOITAJA. Pois, tuoss' on ovi!
Jalat polviin saakka paljaina, rukoili hän: "Isä, isä, minulla on vilu, peitä minua!" Ja minä peitin hänen paljaita jalkojaan se oli vaan näky! Kun siitä heräsin, ulvoi myrsky ulkona, lunta pyrytti ja tuuli vingutti aidanseipäitä. Seuraavana aamuna toi ystäväni Linkonen minulle postista kirjeen, jonka päällekirjoitus oli tyttäreni rakasta käsi-alaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät