Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Mielinet peitsiä, niin näet kymmenen, kaksikin niitä; siell' ihan täytenä mun majanseinäni välkkyvät seisoo peitsiä iliolaisten, jotk' olen kaatanut, sill' en kartellut vihamiest' ole kamppailussa ma kuunaan. Siksipä peistä on mulla ja kumpurakilpeä monta, uljast' on kypärää, sopavaskea kiilteleväistä."
Olentos pyhäkössä, missä salat on aartehes, Sa missä säihkyt, palat, ylinnä riemun vapaa liekki lyö kuin helkavalkee, jot'ei voita yö, kaikelle päällä maan mi uljast' on, suurtyötä, joka kestää tappion, mi Luojan luonnossa on nuortuvaa, ei erakkoista eikä orjaisaa.
ENOBARBUS. Näin menetätte vankan maineen, jonka Maasodassa te saitte; hajoitatte Pois armeijan, jost' enin osa uljast' On jalkaväkeä, ja käyttämättä Jätätte kuulun sotataitonne; Hylitte keinon taatuimman, ja vaaran Ja sattumuksen valtaan heittäytte Vahvasta turvastanne. ANTONIUS. Merellä Otella tahdon. CLEOPATRA. Laivaa kuusikymment' On mulla; enempää ei Caesarilla.
Jalot piirteet synkistyvät, säihkyin leimuu silmät syvät; surmaa uhmas viha ylvään tään. Kiihtyin kansa työntyi kohti, katsehissa kiukku hohti, uljast' uhaten; mutta parvekkeelta lähti vienona, kuin tuikkis tähti, säde silmän, vankiin kiintyen.
Mut Sergal, sodan herra, aatoksiin On vaipunut. BAALAK. Sen poskistanne huomaan, Ett' ovat teille juomauhrit mieleen. Mut sodan jumalan, mun herrani, Te unhotatte, veltot, hempeät Kun olette. Hän valpas vaatii valppaat Myös uhripapit. Hälle teuras tehkää! Mit' uljast' on ja nuorta, voimakasta, Sen vaatii sodan herra leppyäkseen.
Montapa uljast' uuhta ja härkää sorkkuvasäärtä nylkivät, leikkelivät roviolle, ja kaikkien rasvan otti ja ruumiin sill' yliyltään aimo Akhilleus peitti ja ympäri sen pani piiriin nyljetyt teuraat, paaria vasten myös parikorvat amforat täyteen mettä ja kuuta, ja neljä hän orhia kaarevakaulaa viskasi väännältäin roviolle ja voihkaten huoltaan.
Kun annoin sen, nuor' aivan olin silloin, Enk' aavistanut mihin olin luotu. Mut silloin jo ol' uljaat tuumat mulla, Rakastin hartahasti isäni Jaloa työtä, Ruotsin vapautta, Verestä kukkaa, puhjennutta tuskin, Ja vihast' usein puistin voimatonna Ma nyrkkiä, kun veljieni löyhyys Ja ahnas aateli ja palkkapapit Työt' uljast' yrittivät kukistaa.
*Rinaldo*. Tulkaa, nyt palaamme kaupunkiin. Mutta ennen lähtöämme laulamme vielä kerran pikku laulumme uudestaan. *Esmeralda*. Ei, ei sitä, vaan laulamme uuden laulun Rinaldosta ja Preciosasta. Laulu Rinaldosta ja Preciosasta. On kuningas Mies urhokas Rinaldo taisteleva. Preciosakin Se seppelin Hänt' uljast' on kaunistava.
Vavista ei vahtein pauhu, Vainojainsa viel' on kauhu Kahleissakin hän. Pilvet otsan jalon peittää, Silmä salamoita heittää, Surmaa uhmaa Viha ylvähän. Kansan ahnas aalto kohtaa, Katsehissa kiukku hohtaa, Uljast' uhaten; Yksi silmäys vaan lähti, Vieno niinkuin taivaan tähti, Tornist' alas Vangin puolehen.
ALCIBIADES. Ma pyydän, 1 SENAATTORI. Ei ilkirikosta voi pilviin nostaa; On uljahampi kärsiä kuin kostaa. ALCIBIADES. Suvaitkaa, arvo herrat, anteeks antaa, Jos soturina haastan. Miksi käyvät Nuo ihmishölmöt taisteluun ja eivät Häpeää kärsi? Miksi eivät nuku Ja salli vihamiehen heiltä kaulaa Sovussa katkaista? Jos kärsimys Niin uljast' on, niin miksi sotaa käymme?
Päivän Sana
Muut Etsivät