United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut Sergal, sodan herra, aatoksiin On vaipunut. BAALAK. Sen poskistanne huomaan, Ett' ovat teille juomauhrit mieleen. Mut sodan jumalan, mun herrani, Te unhotatte, veltot, hempeät Kun olette. Hän valpas vaatii valppaat Myös uhripapit. Hälle teuras tehkää! Mit' uljast' on ja nuorta, voimakasta, Sen vaatii sodan herra leppyäkseen.
Te unhotatte vielä antakaa anteeksi että palajan siihen, mitä olen sanonut että kojoteerot ovat ratsain, ja jos otaksuttaisiin, että meidän hyökkäyksemme osittain onnistuisikin, niin ovat vastustajamme aina niin monilukuiset, että voivat asettua niiden väliin meikäläisistä, jotka ovat tehneet hyökkäyksen ja niitten, jotka ovat jääneet solaa vartioimaan.
FIGARO. Te unhotatte, armollinen herra, ett'ei hän enää kuule teitä. KREIVI. Herra Figaro! minulla on vaan yksi sana teille sanottava: hän tulee minun vaimokseni; ja jos sinä hyvin edistät hankettani siten, että salaat häneltä minun nimeni... Sinä ymmärrät, sinä tunnet minut... FIGARO. Minä myönnyn. Hei! Figaro, lennä rikkauden heimoihin, poikaseni. KREIVI. Lähtekäämme, epäluuloja karttaaksemme.
Sanokaa vaan kolme sanaa, ja teidän velvollisuutenne on täytetty, te saatte palata sisarenne luokse, ja matkustaa hänen kanssaan turvallisesti asuntoonne Rouen'iin, tahi minne hyvänsä tahdotte, sinä päivänä, jona olette tehnyt hänen kirotulle miehelleen mahdottomaksi lisätä rikostensa luetteloon mitään uutta pahaa". "Te unhotatte Parisiin lähdön kiirettä", sanoi Trudaine.
"Herra Abbotti," keskeytti Signe, kääntyen poispäin, välttääksensä hänen haureellisia silmäyksiänsä, "te kuvailette liian elävästi minun elämäni yhtä aikaa, joka on joko hyvin kaukana taikka ei koskaan tule. Te unhotatte minun tulevan autuuteni ihastuksen tähden kokonaan sen aineen, mistä puhuitte: synnin, jonka luulette minun tehneen.
Tarinassa unhotatte viinin ja Oranialaisen. JETTER. Hän ei jouda unhottumaan meiltä. Se on kerrassa oikea muuri; jo kun häntä ajattelee vaan, kohta tuntuu, että hänen takanaan voisi piillä, eikä pirukaan saisi sieltä ilmi. Eläköön Vilhelm Oranialainen, eläköön! KAIKKI. Eläköön, eläköön! SOEST. No, vanhus hyvä, esitä sinäkin nyt joku malja! RUYSUM. Vanhat sotilaat! Kaikki sotilaat! Eläköön sota!
"Te unhotatte, että kykyni työhön ja kuntoni palveluksessa ovat vaurastuneet, ja on siis mahdotonta verrata ahkeroimisiani niihin, jolloin olin vaan heikko poika." "Ja jos sinulle en nyt anna enempää kuin tähän saakka, häh?" kysyi talonpoika. "Silloin jätän suoraan palveluksenne", vastasi Antero nyökäyttäen olkapäitänsä.
Todella, paras herrani, teillä on erittäin hyvä muisti. Mutta vielä yksi asia. Mikä? Minä näin varsin kauniin metsän, joka varmaankin liittyy luostarin puutarhaan, sanokaa että minun sallitaan kävellä siellä metsässä. Kukas tiesi? Voisin ehkä tarvita mennä ulos takaportista. Te ajattelette kaikkea. Ja te unhotatte yhden asian. Minkä? Kysyä, tarvitsenko rahaa. Se on totta; kuinka paljon tahdotte?
Teillä miehillä on niin paljon ajattelemista, että te unhotatte puutteen, mökin lapset. Aivan totta. Tuo ehkä huvittaisi teitä, että jonkun kerran kuvailematta tulette tervehtimään meitä ja täällä juotte teetä; te ette saa odottaa muuta kuin hiljaisen perhe-elämän: äitin lapsinensa, nojaten itseänsä jalon puolison ja isän puoleen.
Hyvät herrat, Arvonne, tehtävänne unhotatte. Kenraali puhuu, vait! Seis! Hävetkää! OTHELLO. No, mitä? Mistä tämä? Turkkilaisiks Nyt muutummeko, tehden toisillemme Mit' ottomanneiltakin taivas kieltää. Pois, kristityt, tuo pakanainen riita! Ken liikahtaa ja vimmaans' ei nyt hilli, Se henkens' uskaltaa: pää poikki oiti! Tuo kello julma vaietkoon! Se saaren Levoltaan säikyttää. Mist' ompi riita?