United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Lähde pois täältä!" kuiskasi hän, tarttuen vaimonsa käteen, "mitä tästä on hyvää? Nuo inhottavat näöt tuottavat vain unettomia öitä." Kreivitär peräytyi ja katsahti häneen halveksivasti. "Mene sinä!" sanoi hän kylmästi, "minä en pelkää muutamaa unetonta yötä." Kreivi nykähytti olkapäitänsä ja kääntyi hymyillen pois. Kreivitär pysyi liikahtamatta ja katsoi miettiväisen näköisenä mieletöntä.
"Johan se koko hävytöin on!" sanoi Pynnöläinen. "Oikein se olikin ettei tuonlainen rakki tytärtäni saanut." "Ei siinä tarvitse vahdata meidän aidan vieressä kenenkään kyntämistä; menköön kukin tietänsä," sanoi olkapäitänsä nostellen Heikki. "Mitäs sinä siinä puhut?" tiuskasi Taavetti hypäten yli aidan ja juosten Heikin eteen.
"No, niin, ihanimpani," vastasi prinssi, "kyllähän se kysymys voipikin olla vain ivaa; sillä te tiedätte, että minä olen jo nainut, ja että minulla on jo puoliso." "Vai niin; Teidän Korkeutenne muistaa sen toki vihdoinkin," sanoi Klairon ja kohotteli olkapäitänsä.
Reinhold ensin vaan kohautti olkapäitänsä. Mutta sitten sanoi vähän vihasesti: Oikeastaan olenkin tätä jo kauan sitten odottanut. Noh, se on ainakin selvää puhetta. Ja rupesi kävelemään edestakasin. Anna minulle anteeksi, sanoi Helena. Reinhold pysähtyi: En todellakaan tiedä, mistä minun pitäisi antaa anteeksi. Helena sanoi: Niin, minä menen sitten. Kääntyi ovelle päin ja meni nopeasti ulos.
»Isä parka, isä parka!» surkutteli herra Merckel vanhempi, samalla pyyhkien silmiään. »Miksi näytellään tätä ilveilyä?» kysyi Boleslav halveksivasti nauraen. Mutta hän oli tullut sangen kalpeaksi. »Täällä ei näytellä, vaan käydään oikeutta», vastasi hänelle vanha pappi. Boleslav kohautti olkapäitänsä. »Olen tyytyväinen», sanoi hän, ja hänen äänensä vapisi. »Sitähän olen tahtonutkin.»
Ja minä tulen soutamaan, sanoi Henrik nousten seisaalleen. Ai, ai, varovasti ruuhessa, älkää nousko; pappa sanoo aina, että täytyy näin vaan kyykkysillään siirtyä toisensa ohi. Tulkaa te nyt ensin hiljakseen tännepäin. Henrik teki niinkuin neiti Hanna pyysi. Ja nyt nousi neiti Hanna myöskin, ja painaen molemmin käsin hänen olkapäitänsä vasten pujottautui hänen ohitseen perätuhdolle.
"Joll'ei?" kuningas toisti ja katsoi eunukkia niin terävästi silmiin, että tämä loi silmänsä maahan ja vastasi: "Joll'ei Rooma pane esteitä." Euergetes kohotti olkapäitänsä ja vastasi vakavasti: "Se on kuin kohtalo, joka kaikkialla antaa päätöksen kaikkeen mitä teemme.
Kun vaan ajattelen kauhean kohtalon kerran riistävän sinut minulta, oi Jumalani, mitäpä silloin tulisi minusta ja Edwardistamme!" "Joutavia, Anna kulta", vastasi sisäänkirjoittaja, vastenmielisesti kohottaen olkapäitänsä. "Kuka huolii suotta vaivata mieltään tuonkaltaisilla turhilla mielikuvituksilla? Katso minuun, näytänkö minä kuoleman omalta, jolla jo on toinen jalka haudassa? Mielettömyyttä!"
Upsieri riensi kohta pois miehiänsä herättämään ja heitä kokoomaan huoneen edustalle; mutta Nikolao ei hievahtanut paikaltansa, vaan sanoi, kohottaen olkapäitänsä ja kavalasti naurahtaen: "herra Emmerich oli kovin väsyksissä ja panisi ehkä pahaksensa, jos häntä kesken unta häiritsisin." "Oikeassapa lienet," sanoi herra Vanderstraten.
Tämä herätti Ellenissä epäluuloa. Hän pani oikean kätensä, Tiinan, onkimaan kuulumisia naapureista, varsinkin pappilasta, ja nyt huhut tulivat kuuluville. Ellen kohotti kyllä olkapäitänsä kuullessansa näitä juttuja ja hymyili ylenkatseella; mutta rypistyneet silmäkulmansa sanoivat samalla että hän ymmärsi kuka oli näiden juttujen alku ja juuri ja että hän aikoi olla varoillansa.