Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
ARTHUR. Oi! Sun jos oisi silmässäsi raiska, Vain tomu, rae, sääski, pieni karva, Jalossa näkimessä joku häire, Niin tuntisit, kuin pienin siihen koskee, Ja julmaa tointasi sa kauhistuisit. HUBERT. Sanasi, Arthur! Vait, ja kieles hilli!
MENENIUS. Tuoko Se lupaus, mink' äidillenne teitte? COMINIUS. Ma pyydän, kuulkaa, CORIOLANUS. En, en tahdo kuulla. Tarpeijin töyrält' uhatkoon vaan surma, Maanpako, nylky, nääntyminen tyrmään Jyvänen päivän muonaks vaan heilt' en ma Sanoilla kauneill' armoj' osta, enkä Sisuani hilli, vaikka heiltä kaikki »Hyvällä huomenella» lahjaks saisin.
Hyvät herrat, Arvonne, tehtävänne unhotatte. Kenraali puhuu, vait! Seis! Hävetkää! OTHELLO. No, mitä? Mistä tämä? Turkkilaisiks Nyt muutummeko, tehden toisillemme Mit' ottomanneiltakin taivas kieltää. Pois, kristityt, tuo pakanainen riita! Ken liikahtaa ja vimmaans' ei nyt hilli, Se henkens' uskaltaa: pää poikki oiti! Tuo kello julma vaietkoon! Se saaren Levoltaan säikyttää. Mist' ompi riita?
Kolme heistä muodosti erään kotiin palaavan perheen: nuori entinen sotamies nimeltä Heikki, hänen niin ikään nuori vaimonsa Riitta, ja tämän voimaton isä, vanha Hilli. Heikki oli talollisenpoika Isokyröstä, ja isänsä vanhimpana poikana tilan laillinen perijä.
He eivät olleet koskaan ennen oman katon alla yhdessä istuneet, ja tämä rappeutunut, savustunut rakennus oli heidän ensimmäinen kiinteä omaisuutensa ja ensimmäinen kotinsa. Vaikka vanha Hilli ei voinut kyllin ylistää tilan entistä rikkautta eikä kyllin huokailla ajatellessaan sen nykyistä köyhyyttä, olivat nämä nuoret vastanaineet mielestään nyt rikkaammat kuin koskaan ennen.
HUBERT. Vai ette tiedä? Palanneet on loordit, Ja Henrik-prinssin tuoneet mukanaan. He prinssin pyynnöst' ovat armon saaneet Ja ovat kaikin majesteetin luona. BASTARDI. Vihasi hilli, kaikkivoipa taivas, Meit' älä yli voimain koittele! Tän' yönä, tiedä, puolet voimastani On tällä alangolla tulva vienyt; Lincolnin rimmet nuo ne kaikki nielleet; Mun hyvä ratsu tuskin pelasti. Edellä käy!
KUNINGAS JUHANA. Kiirettäs, julma kohtalotar, hilli! Tee liitto kanssani, siks että talttuu Nuo nurisevat päärit!
Sitten: Juhana kuningas nyt Rooman kanssa On sopinut; hän muuttanut on mieltä, Ei pyhää kirkkoa, ei Rooman hiippaa, Ei valtakaupunkia enää uhmaa. Siis lippus ylväät päästele, ja hilli Tuo hurjan sodan raivo henki, että, Kuin kädest' apatettu jalopeura, Lepohon rauhan jalkoihin se laskis, Eik' oisi muun kuin silmän kauhuna. LOUIS. Anteeksi, pyhä isä! Min' en väisty.
Päivän Sana
Muut Etsivät