Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Hänen joukkoonsa, jonka miesluku vähitellen oli kasvanut 290:een liittyi vielä kuusi Larssonin veljestä Isokyröstä vanhimman veljen Laurin johtamina, saman miehen, joka Pälkäneellä puhui talonpoikain puolesta Lybeckerin edessä. Vihollinen pysyi kuitenkin talvimajoissaan, ja niin sai joulu- ja koko tammikuu v. 1714 kuluneeksi ilman erityisiä seikkailuja tulevia tapauksia odottaessa.
Hän odottaa tuolla ulkona teidän armonne käskyjä. Tuo hänet sisään. José meni ja palasi kohta tuoden muassaan nuoren talonpojan, hyvän, rehellisen ja päättäväisen näköisen. Kreivi loi häneen huolettoman katseen ja näytti kummastuvan hänen nuoruuttaan. Nimesi? kysyi hän. Joonas Perttilä, valtiopäivämies Isokyröstä, vastasi talonpoika hämmästymättä.
Kamariherra, monsieur de Broman... Sano, että odottakoon vierashuoneessa. Viskaali Spolin... Aja se hävytön lurjus ulos ovesta. Sihteeri jatkoi: Nöyrä kirjelmä kruunun käskynhaltijalta Isokyröstä, Suomesta: Perttilän taloa koskeva perintöriita, toistaiseksi lykätty vastaajan poissaolon tähden laillisen esteen vuoksi, koska hän on valtiopäivämies. Tila on siitä huolimatta menetetty. Jatkakaa.
Niin totta kuin Jumala auttaa, sanon minä teille, että me saamme tapella, jos ei tänäpäivänä, niin jonakuna toisena päivänä. Pitäkää nyt suunne kiinni, minä menen kenraalin luokse. Armfelt meni ja tapasi kenraalin ankarassa sananvaihdossa nostoväen lähettämän lähetystön kanssa, jonka johtajana oli eräs uljas nuori talonpoika Lauri Larsson Isokyröstä, yksi heidän itsensä valitsemia päälliköitä.
Hullu eessä, hullu reessä, mutisi Pekka ja poikkesi sille kaitaselle kyläntielle, joka Isokyröstä johtaa yllämainittuun paikkaan, mikä silloin oli Lapuan emäpitäjään kuuluva kappeli. Täällä olivat kinokset miehen korkuisina patoutuneet aitojen väliin ja matkamiehet voivat tunkeutua ainoastaan käymäjalkaa eteenpäin.
Kyllä ymmärrän; tilanhoitaja ei tohtinut sanoi Larsson. Ei, hän ei tohtinut. Hän sanoi minulle: ette tunne hädän suuruutta. Jos saisinkin eloa Vaasasta tahi Isokyröstä, niin enpä saisi sitä tänne kuljetetuksi. Ei käy näyttäminen leipää tuhansille, jotka ovat nälkään kuolemaisillaan, eikä voi vaatia, että he rauhassa antaisivat jyväkuorman kulkea ohitse.
Minä talletan herran varalle ensimmäisen päättömän ja pyrstöttömän lohen, jonka saan, vastasi talonpoika. Mistä olet kotoisin? kysyi Paul, jota nuoren miehen reippaat vastaukset miellyttivät. Isokyröstä, jos oikein muistan, vastasi talonpoika. Oletko täällä omalla laivallasi? Tuuli on Herramme oma, laiva on enon ja toinen puoli lastia on minun. Kuka on enosi?
Lauri Larsson eli Perttilä Isokyröstä, kuului suomeksi hänen lyhyt vastauksensa, jonka palvelija heti tulkitsi herralleen. Ovatko nämä teidän poikianne? kysyi muukalainen taas. Kaksi kahdeksasta jäljellä vastasi mies jurosti, kääntyen poispäin nostamaan uutta suolasäkkiä laivan kyljessä olevaan veneeseensä. Perttilä!
Nuori mies, sanoi herttua, teillä on jo kasvoillanne todistus sukuperästänne, ja minä en pyydä sen enempiä todistuksia. Teidän äitinne on suomalaisen talonpojan tytär Isokyröstä, nimeltä Emerentia Aarontytär Bertila Ei, teidän ylhäisyytenne. Mainitsemanne henkilö on vanhin sisareni, syntynyt isäni ensimmäisestä avioliitosta. Herttua katseli häntä kummastellen.
Kolme heistä muodosti erään kotiin palaavan perheen: nuori entinen sotamies nimeltä Heikki, hänen niin ikään nuori vaimonsa Riitta, ja tämän voimaton isä, vanha Hilli. Heikki oli talollisenpoika Isokyröstä, ja isänsä vanhimpana poikana tilan laillinen perijä.
Päivän Sana
Muut Etsivät