United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Boleslav piti vasemmalla kädellään pistoolin satulakotelosta ja viritti hanan, antaen ohjasten solua asetta pitelevään oikeaan käteensä. »Nostoväen miehet!» huusi hän äänellä, joka kaikui kauas yli kirkkomäen. »Tiedätte, että kuusi tuntia sitten olette tulleet sotalain alaisiksi ja että pieninkin kapinan yritys maksaa henkenne. Mitä ennen on tapahtunut, sitä en tahdo ottaa lukuun.
Saakeli soikoon, he ovat nyt jo kahdeksan vuotta miekkoja heilutelleet ja äkseeranneet kuin sotamiehet, vaikka täällä on ollutkin rauhallista välimmiten. Mutta nyt on venäläinen Viipurin edustalla, ja pääsiäisyönä tuli käsky maaherra Palmenbergilta, että kaikkien ylioppilaiden pitää käydä pyssyyn käsiksi ja marssia nostoväen kanssa. Tuhannen tulikekäle! Se tarttui kuin tuli tappuroihin.
Mutta lordi Lansdowne torjui ne 17 p. marrask. 1903 jyrkässä muodossa: "hänestä näytti ylenmäärin kummalliselta, että nämä vastaväitteet tekee valta, joka ei missään maailmassa koskaan epäröi koskea naapurien oikeuksiin, kun olosuhteet näyttävät sitä vaativan". Sillävälin lähetystö kulki Himalajan lumipeitteisten solien läpi, ajoi hajalle tibetiläisen, venäläisten upseerien johtaman nostoväen ja saapui 3 p. elok. 1904 pyhään kaupunkiin Lhassaan.
Rauhoittaaksemme heitä päätimme antaa joukon levähtää pari päivää, sanoen muka odottavamme nostoväen tuloa. Me marssimme Pälkäneen kirkonkylään, ja siellä he nyt odottavat minun palaamistani.»
Lincoln ja hänen sotaministerinsä Cameron kutsuivat kokoon nostoväen, ja vapaa-ehtoisia kehoitettiin yhtymään lippujen alle. Niitä tulikin kuin tuulessa, eikä aikaakaan, ennenkun Lännessä ja Washingtonin ympärillä oli 300,000 sotilasta, valmiina uhraamaan henkensä yhteisen isänmaan puolesta.
Niin totta kuin Jumala auttaa, sanon minä teille, että me saamme tapella, jos ei tänäpäivänä, niin jonakuna toisena päivänä. Pitäkää nyt suunne kiinni, minä menen kenraalin luokse. Armfelt meni ja tapasi kenraalin ankarassa sananvaihdossa nostoväen lähettämän lähetystön kanssa, jonka johtajana oli eräs uljas nuori talonpoika Lauri Larsson Isokyröstä, yksi heidän itsensä valitsemia päälliköitä.
Sotilaallista hänen puvussaan oli ainoastaan nostoväen ristillä varustettu kenttälakki, jonka hän oli työntänyt takaraivolleen, nähtävästi sentähden, että kova nahkalippu painoi tuskin umpeenmennyttä arpea, joka hehkuvana juovana kulki tummien kiharain alta suoraan poikki korkean otsan. Kaikkien silmät olivat häneen suunnatut.
»Armollinen herra,» rukoili Iikka, »älkää rangaisko meitä, viattomat me olemme.» »Mitä te tahdotte?» »Ah herra, ettekö tiedä, että nostoväki on tulossa tänne? He ovat jo kauan olleet matkalla sotajoukkoon, ja minä luulin heidän ehtivän tänne jo ennen minua.» »No entä sitte? Mitä teillä on nostoväen kanssa?» »Herranen aika, ettekö, teidän armonne, tiedä, että minun ainoa poikani on siellä?
Pitääksemme sotajoukkomme koossa meidän täytyy taistella. Me olemme liian heikot, meidän täytyy odottaa lisäväkeä. Ja sill'aikaa, kun me saamme muutamia satoja miehiä lisää, saa vihollinen kymmeniä tuhansia. Sill'aikaa, kun säännölliset joukkomme ehkä saavat pari komppaniaa alokkaita lisäkseen, luopuu kenties kaksituhatta nostoväen miestä lipuistaan.
Turhaan ratsastivat kasakatkin, helpomman voiton toivossa, nostoväen tiheisiin riveihin; heidät lyötiin verissä päin takaisin, ja taistelu kääntyi silminnähtävästi venäläisten tappioksi. Ruhtinas Galitzin seurasi levottomana näitä liikkeitä ja kutsutti lähimmät päällikkönsä neuvotteluun.