Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hepo hiljaa hirnahti: »Tunnehan toki ensin turmiot Salliman!» Oli aamun hetki. Ja Eos nousi punasormin aalloista aavan veen, jo joutui, ampui Apollon jousi maan, metsän, pilvien pimeyteen, ja niinkuin valkea niitynvilla tai liljat hempeät Heben vyön kävi keijut kummuilla kasteisilla, pois käsin käärien usmat yön.
Myös he, nuo naiset, nuo hempeät hairahtuvaiset, tummat ja vaaleet, he luulivat samoin, ei pahoja olleet he kutkaan mun lapsensyömmelleni, mi palkaksi lemmen polot armahat tuskahan syöksi: ei rakastanutkaan. Tuo täytyi sanoa heille, he kärsivät siitä, eivätkä ymmärtäneet; ja sentään ei kironnut kukaan, ei kantanut kaunaa.
Suur' oli Oineun syy, joko unhotus tai oma tahto. Siitäpä närkästyin heti Artemis noutavanuoli karjun kauhean nosti jo, hurjan, hohtavahampaan; Oineun tarhat tuo halutöikseen turmeli tuiki, tonkien juuriltaan isot puut ylös maan kamarasta, ilmaan juuret törrölleen, kukat hempeät maahan.
Parkaisten käsivarsiltaan pojan irti hän päästi; vaan sinipilveen verhoten vei tämän Foibos Apollo turvaan, ett' ase ei uveuljaan danaolaisen vois läpi rinnan lennähtää sekä henkeä riistää. Raikuvin äänin huus sotaärjyinen Diomedes: "Pois, tytär Zeun! Sodan mailt' ole poissa ja taistelotelmeen! Eikö se riitä jo, että sä viettelet hempeät naiset?
Ah! kaipaus täyttää rintani nyt, Kun Lemmetär onpi mun eksytellyt: Se enkeliänsä tok' nähdäni tuo, Mut siipiäns mull' ei varjoksi suo. Tult' isken, kirpovi kipeniä, Vaan yöhön ne haihtuvi höytyvinä: Niin Lemmetär hempeät lapsensa vie, Se menness' on heillä mi tullessa tie. Nyt taaskin taivahan impyen nään! Kah tulta kuin tuiskuvi höyhenistään! Suur kiitos, lahjasi maalle kun tuot!
Korvat olivat hempeät kuin silkkivanttuut ja silmänluonti kummastelevan viaton ja ystävällinen kuin hyvällä ihmisellä. Hampaat kun tavoittelivat purrakseen, niin unohtuivat hyväilemään.
Hän ei puhele kellekään, hän antaa wanhempansa johdattaa itseään kaikkeen. Hän kuuntelee äänettä ja nähtäwästi liikutuksetta jokaista puhetta. Ylpeys, jota niin pelkäsin, on hänestä kokonaan häwinnyt. Hän on nöyrä jokaista kohtaan. Hänen silmissään ei näy enää sitä surua ja tuskittelemista, jotka niissä näkyiwät ensin. Ne owat niin hempeät ja sulawat, että minun on mahdoton niihin katsoa.
"Emma ei ansaitse nauttia sitä onnea, joka meille kaikille on suotu, kun hän niin taitaa saastuttaa niitä vieraita, jotka ovat astuneet maalle meidän rannallemme. Tietäkäät siis, että kahdeksan..." "Hyvää päivää hempeät serkkuni", huusi ääni ovelta, ja kynnyksellä seisoi nuori mies valkoinen lakki kädessänsä.
Hän näki tytön edessään, niinkuin hän keväällä istui kivellä, hymyillen, punastuen ja varpaallaan kaivaen maata. Nytkö kuollut? Kuollut! Ijäksi sammuneet nuo ujostelevat, hempeät silmät! Kylmänä, jäykkänä kasvot, kädet, varpaat, koko tuo hoikka, notkea ruumis? Yrjö astui kuin unessa kotiinpäin.
Kuten taivaanranta aamun sarastaessa rusottaa, niin Iirin hempeät kasvot rusottuivat, kun hän näin äkkiarvaamatta näki Arvon.
Päivän Sana
Muut Etsivät