Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Kuulkaa, kaikki te, nuo jalot lahjani: kattilajalkaa kuus tulenkoskematonta, talenttia kymmenen kultaa kahdenkymmenen hän kera kirkkaan saa pesumaljan; kakstoist' orhia, palkinnon monen tuojia mulle eip' ois köyhä se mies, ei puuttuis maat, tavaratkaan, kullat kalliit ei, kenen halluss' ois, mit' on mulle kiistämön kilvass' ansainneet hevot nuo kaviokkaat; seitsemän naist' yli sen, joill' askaretaidot on armaat, Lesbos-saaren neittä ne sain valikoida ma itse muist' ihanimpina, konsa hän saaren valtasi vauraan; nuo omaks annan hälle ja Briseun tyttären myötä, jonka ma riistin hältä, ja vahvan myös valan vannon, että en yhtynyt, en kera vuoteeseen ole käynyt, kuin on ihmisien tapa yhtyä, mies kera naisen.
Sen kuin kuultu, on käsky jo käytykin: kattilajalkaa kuus pesumaljan myös kera kahdenkymmenen kirkkaan, kakstoist' orhia otti ja toi lupausta he myöten, seitsemän neitoa, joill' oli armaat askaretaidot, kahdeksantena tuo tytär Briseun kukkeakulma. Vaakasi kymmenen vielä talentin verran Odysseus kultaa, lähti jo taas, kera kantoi lahjoja nuoret.
Kuin jalo ratsasmies hepolaumast' orhia neljä kytkee rinnakkain valiointa ja vauhtia huimaa kohti jo porttia kaupungin kedon poikki ne ohjaa suurt' ajotietä, ja hämmästyin moni mies sekä nainen katsoo, mutta hän harhaumatt' yhä ratsua vaihtain heittäytyy nyt tuon, nyt tään hevon kiitävän selkään: noinp' yli vankkain keulain myös väkiaskelin Aias harpaten riensi ja huudoillaan yläilmoja halkoi.
Montapa uljast' uuhta ja härkää sorkkuvasäärtä nylkivät, leikkelivät roviolle, ja kaikkien rasvan otti ja ruumiin sill' yliyltään aimo Akhilleus peitti ja ympäri sen pani piiriin nyljetyt teuraat, paaria vasten myös parikorvat amforat täyteen mettä ja kuuta, ja neljä hän orhia kaarevakaulaa viskasi väännältäin roviolle ja voihkaten huoltaan.
Menit, oi menit, ja niin saavuit sinä sinne, koska siellä vielä kukoisti sinun uskontaidollisuutesi aika, niin että lampaat olivat Beliaalissa siveiksi kerityt ja jäärät hurskaiksi leikatut, ja sinulla itselläsi oli kammattu otsa jakaus ja isäin-sääty, ynnä talli orhia ja renkitupa renkiä varten, ettäs niinkuin pyhä patriarkka olisit.
Tungoksessa oli muiden muassa apostoli Pietarikin, joka kerran eläissään tahtoi nähdä Caesarin. Hänen toverinaan oli Lygia, kasvot paksun hunnun peitossa, ja Ursus, jonka voima takasi neidolle varmimman turvan rajua ja hillitöntä joukkoa vastaan. Lygilainen kantoi yhden temppelirakennukseen määrätyistä kivistä apostolin eteen, jotta tämä nousisi sen päälle ja siten näkisi paremmin kuin muut. Kun ihmiset ensin näkivät lygiläisen liikuttavan kiveä yhtä keveästi kuin laiva siirtää aaltoa, rupesivat he mutisemaan, mutta kun he sitten huomasivat, että hän yksinään kantoi kiven, jota neljä heidän väkevimmistä miehistään tuskin olisi jaksanut liikuttaa, muuttui mutina hämmästykseksi, ja joukko puhkesi huutamaan: macte! tilaa! Samassa saapui Caesar. Hän istui teltanmuotoisissa vaunuissaan, joitten edessä oli kuusi valkoista, idumealaista kultakengillä kengitettyä orhia. Vaunut, jotka olivat teltan muotoiset, olivat tahallisesti jätetyt avonaisiksi, jotta joukot voisivat nähdä Caesarin. Niihin olisi mahtunut monta henkeä, mutta Nero, joka tahtoi, että yleisön huomio jakamattomana kääntyisi häneen, ajoi yksinään läpi kaupungin, jalkainsa juuressa ainoastaan kaksi kääpiötä. Hän oli puettu valkeaan tunicaan ja ametistinkarvaiseen togaan, joka loi sinertävää valoa hänen kasvoilleen. Hänen päässään oli laakeriseppel. Napolin-matkan jälkeen oli hän huomattavasti lihonut. Hänen kasvonsa olivat käyneet pulleiksi; sileiksi ajetut posket paisuivat kahdeksi leuaksi, ja suu, joka aina oli näyttänyt olevan liian likellä nenää, oli nyt pusertunut aivan sieranten alle. Paksun kaulan ympärille oli tavallisuuden mukaan kiedottu silkkihuivi, ja hän korjaili sitä yhtämittaa valkealla, lihavalla kädellään, jonka iho kasvoi pitkiä, punaisia, veristen liekkien muotoisia karvoja. Hän nimittäin ei ollut sallinut karvannyppijöiden poistaa niitä, sillä hän oli kuullut, että kädet siitä rupeavat vapisemaan, ja se olisi tietysti haitannut luutunsoittoa.
Ei tyytynyt hän tomun maailmaan, haki kuvaa hän kuolottomuuden, oli kuullut sen piilevän kuoressaan, yhä murskasi muodon hän uuden, pian häll' oli rinnassa rikosten yö; hän vitsalla orhia virkkua lyö, hänen mieltänsä murhe synkkä syö ja etsintä ikuisuuden. Hepo vihdoin hirnahti: »Houkkako liet? Ei paeten erkane vaiva!
Kalle aprikoi, "Näin nuorna syys ei tulla voi, Sen kevätlempi voittaa. Sun nähtyän' en kuolla saa, Sinussa lemmin maailmaa, Sun kauttas taivas koittaa!" Taas uljasta kaks' orhia Otusta kiskoi vaahtoisna Reen tallat tulta tuiski! Kelmeenä sairas verinen Taas istui karhun kupeellen Ja armastaan vaan muisti.
Hän tahtoo seista jo seppel päässä, hän oivaa orhia kannustaa, kuin liekki sinkoo hän myrskysäässä, jo allaan häipyvi ahdas maa. Mut tuskin pilviin hän päästä ehti, näön hältä päivä jo huikaisee, ja niinkuin lentävä syksyn lehti hän alas ratsulta raukenee; toki ehtii Pegasos häntä ennen, hänet ottaa sirkuille siivilleen ja saattaa sankarin maahan mennen luo vilppaan, läikkyvän lähdeveen.
Päivän Sana
Muut Etsivät