United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Huviksesko kulkenet Lepopäivän aikaan, Taikka muuten matkannet, Maata suurta katselet, Näät nuo vaarat, kankaat. Kestäväisnä, uljaana Vuor' kun vuorta kaartaa Ajan vanhentamana, Sammal paikoin peittona, Petäjiä kantaa. Hongat huojuu humisten, Talvein taisteluista Mennehiä kertoillen, Kuinka kauhun kangasten Kaatoi pohjan miesi.
Matkallansa poikkesi hän Olhavaan ystävänsä hovineuvoksen luokse, jossa söi herkullisen aamuruuan kertoillen uutisia matkaltansa. Myöskin hovineuvos puoleltansa lateli uutisia. Paitsi muita sanoi juhlallisen vaiti-olemisen luvalla, huomanneensa maaherran olevan suuren konnan ja luottamattoman miehen, jolle ei voisi salaisuutta uskoa. Sitte varotti hän ystäväänsä liika suuresta puheliaisuudestansa.
Näin kaukomaille kulki laulaen, Ja linnat lauluillaan ja töllit voitti; Hän lauloi vapaaks' orja luulihen, Kuninkaan otsa seestyi, kun hän soitti. Salissa seisoi jalo, innoissaan Kertoillen sankartöitä sävelillä: Kuin tähti kiilsi silmä ruhtinaan Ja urhoin kilvet kalkkui ympärillä.
Talossamme vallitseva kummitususko pääsi täyteen valtaansa renkituvassa, missä piiat ja rengit sekä talossa yöpyvät matkustavat talonpojat iltasin istuivat rautalieden ääressä kertoillen hehkuvan tulen valossa kaikenlaisia juttuja haaksirikoista ja kummituksista.
Oli muuan noita hiljaisia hämyhetkiä, jolloin Olavi oli juuri palannut työmaaltaan ja mökin seinähirret kuiskailivat ja odottivat. Kyllikki hiipi hiljaa kuin hämärä hänen luokseen, pujottautuen hänen avautuvaan syliinsä, kysellen katseillaan hänen kuulumisiaan ja kertoillen omia mielialojaan.
Nyt Juken hartiat vetäytyivät enemmän kalttoon, suu enemmän väärään ja pää enemmän taakse päin kekalleen, käyskellessä kotinsa tienoilla kertoillen työmiehilleen miten häntä pidetään miehenä tuolla muussa maailmassa ja näytellen työmiehille sitä velkakirjapakkaa ja vakuutteli: »Minä isäntä olen, minä sitä isäntä olen.» Nyt sai Jukke asian nimeä kyläilemiseen.
Puiden ryske, kuokkien ja kirveiden pauke, jota sees salo-ilma liepeillään liidätteli, kaikui iloisten raatajain laulujen säestämänä kauvas ja kertoillen vapaassa työssä temmeltävien työläisten riemusta, vaipui se vihdoin Päijänteen rannoilla uljaasti päitään kohottelevien vuorien taa.