United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hevosten laukan kuulin: ken se kulki? LENOX. Kaks tahi kolme, jotka sanan toivat, Ett' Englantiin on Macduff paennut. MACBETH. Paennut Englantiin? LENOX. Niin, hyvä herra. MACBETH. Käy julman urostyöni tielle, aika! Ei teko lennost' aikomusta tapaa, Jos ei sen rinnalla se käy. Täst' alkain Mun olkoon sydämmeni esikko Myös käteni esikoinen. Mietteen' oiti Teolla kruunaan mietitty ja tehty!
Siell' on myös Macduff; Pyhältä kuninkaalta avuks pyytää Northumberlandin hän ja Siward-urhon, Niin että näiden avulla jos työmme Pyhittää Hän tuoll' ylähällä taasen Vois ruokaa pöytään saada, öisin unta, Pidoissa murhaveitsist' erill' olla, Vapaana elää, tehtävänsä tehdä, Mi kaikki meiltä puuttuu nyt. Tää tieto Niin kuningasta suututti, ett' oiti Hän sotaa hankkii. LENOX. Sanan saiko Macduff?
MACBETH. Te, vaikk' ette tiedä: Verenne alku, synty, hetesuoni Tukittu on, tukittu itse lähde! MACDUFF. Isänne on he murhanneet. MALCOLM. Voi! Ketkä? LENOX. Sen passarit on nähtävästi tehneet. Verissä oli kädet, kasvot heillä, Ja puukot heidän pieluksillaan vielä Ol' aivan kosteat. He tuijottivat, Tunnoiltaan ollen aivan. Moisten hoidoss' Ei ole turvattuna ihmishenki.
Hän älyn, armon, kaikki hylkää, Ei sallimaa, ei surmaa pelkää. Suruttomuus se suorin tie, Jok' ihmislapset katoon vie. Utupilvell' istuu odottain Ja mua kutsuu pikku haltijain. 1 NOITA. Pois rientäkäämme! Kohta palajaa hän. Kuudes kohtaus. Fores. Huone linnassa. LENOX. Mit' äsken lausuin, viittaust' oli vaan; Sit' itse ajatelkaa. Kummat täällä On seikat, sanon.
MACBETH. Lähtee niin on määrä. LENOX. Yö oli jylhä. Majassamme tuuli Kukisti savutorvet; valitusta Ilmassa kuultiin, julmaa kuolontuskaa Ja hirmuäänin ennustelemista, Paloa, murhaa, hävitystä hurjaa Ajalle tuskaiselle syntyväksi. Pimeyden lintu kaiken yötä huusi; Sanovat maankin olleen kuumeissansa Ja värisseen. MACBETH. Niin, jylhä oli yö.
PORTINVARTIJA. Niin kylläkin, suut, silmät täyteen; mutta minäpä petoksen kostin; ja luulenpa, että kylläkin puoltani pidin, sillä vaikka hän pari kertaa sieppasi jalat altani, keksinpä keinon saada hänet maalle samaa tietä, mitä oli tullutkin. MACDUFF. Hereillä onko herras? Kolkkeellamme Me hänet herätimme: tuossa on hän. LENOX. Huomenta, jalo thani! MACBETH. Terve teille!
Pahemmaks yhä käy hän; kysymykset Vihoittaa häntä. Hyvää yötä kaikki! Nyt arvovuorost' älkää huoliko, Vaan menkää kaikki kerrassaan. LENOX. Hyv' yötä! Paremman voinnin kuninkaalle suomme. LADY MACBETH. Hyv' yötä kaikillen!
Sulatus hyvä ruokahaluanne Ja kumpaistakin terveys seuratkoon! LENOX. Suvaitkaa, kuningas, tok' istahtaa. MACBETH. Maan kunnia nyt olis koossa tässä, Jos Banquo ystävämme olis läsnä. Juroksi tahtoisin hänt' ennen syyttää Kuin jotain tapaturmaa surkutella. ROSSE. Sanansa poissa-olollaan hän syö. Suvaitkaa toki seurahamme tulla. MACBETH. On pöytä täys. LENOX. Tass' yks on paikka. MACBETH. Missä?
Kuningas kiittänee, kun koimme Hänt' ilahuttaa miten voimme. MACBETH. Miss' on he? Poissa? Kalenteriss' olkoon Ijäti kirottu tää turman hetki! Sisähän sieltä! LENOX. Mitä suvaitsette? Sa näitkö velhosiskot? LENOX. Enkä, herra. MACBETH. He ei sua sivunneet? LENOX. Ei, totta! MACBETH. Olkoon Saastainen ilma, missä liikkuvat he! Jokainen kirottu, ken heihin luottaa!
Haavur' tuokaa. Ken tuossa tulee? MALCOLM. Jalo Rosse-thani. LENOX. Mi kiire hänen silmistänsä vilkkuu? Hoin katsoo se, ken jotain suurta tietää. ROSSE. Jumala kuningasta varjelkoon! DUNCAN. No, mistä matka, jalo thani? ROSSE. Fifestä, armollinen kuninkaani. Siell', ilmaa piesten, liput Norjan liehtoo Väkemme viileäksi.