Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Ei oo sia surunen meiän majassamme; Päivät kuluu kunnialla, illat aitassamme. Pojat käyvät kulkemahan illan pimiällä, Laulellen ja rallatellen ilovirsiänsä. Illan tullen näille maille pojat kylihin kulkee; Likat menee aittahansa, oven kiinni sulkee. Käykää pojat kylissä, vaan elkää menkö saunaan; Pienet piiat pirtissä paljo teille nauraa. 42. EI SAA TYTT
HUOTARI. Mutta palkaksi tahdon, että otat minut isännäksi siihen mökille. ANNI. Ei ole enää minun vallassani. Rättäri tulee Pietolaan isännäksi, ja minä saan mökiltä liukkaan lähdön. HUOTARI. Niinkö sittenkin kävi? Ei Pojalla hätää heiloista. Ja minä hankin toisen mökin. Jos sinä, Anni, suostut asumaan kanssani, niin majassamme päivä paistaa pilvisäälläkin. ANNI. Huotari voi voi Pata kuohuu!
En anna itseäni kaahata, Kuin koira huoneestani ulos, Sen miehen kautta, jota vihaan; En myönny siihen. ELMA. Me nöyrtykäämme sallimuksen alle, Niin rauha jälleen sydämmiimme palaa. Oi! jättäkäämme koto tämä Ja itsellemme toinen etsikäämme. Se vaikk' on pieni maja, mutta ilo Ja rakkaus ja levollinen mieli On majassamme uskollinen vieras.
"Suoraan puhuen siis", vastasi hanskuri, koettaen tehdä vastauksensa niin vähän loukkaavaksi kuin suinkin mahdollista, "minun hartain toivoni olisi, että Katri ja minä saisimme istua täydessä turvassa omassa matalassa majassamme Curfew-kadun varrella, missä Dorothea olisi ainoa alamaisemme". "Ja Conachar-parka saisi olla toisena alamaisena, eikö niin?
MACBETH. Lähtee niin on määrä. LENOX. Yö oli jylhä. Majassamme tuuli Kukisti savutorvet; valitusta Ilmassa kuultiin, julmaa kuolontuskaa Ja hirmuäänin ennustelemista, Paloa, murhaa, hävitystä hurjaa Ajalle tuskaiselle syntyväksi. Pimeyden lintu kaiken yötä huusi; Sanovat maankin olleen kuumeissansa Ja värisseen. MACBETH. Niin, jylhä oli yö.
Hän teki sen myös sillä hyvällä menestyksellä, että minä paikalla sain lupauksen saadakseni hyvän torpan, joka siinä tilassa oli asujatta. Kotio tultuani nousi majassamme sanomatoin riemu, joka päätettiin kiitoksella Jumalalle. Minä olin nyt voipa, Bödan kartanon allekuuluva, torppari ja tulin aivan hyvin toimeen.
Vuoteen reunall' äiti huohottaen Poikaa varustelee matkahan, Ottaa kerran vielä sylihinsä Sydämmensä kultakäpysen. "Ole oma, uljas poikaseni, Mieron kenkiä kun polkeilet, Toivo päivii parempia vielä, Majassamme onnen päiviä. "Meill' on kohta kesä lämmin, kaunis: Viita soi ja linnut laulelee, Koska mansikoita poimeilemme Aholl' aurinkoisen paisteessa.
Viisi vuotta lienee aikaa siitä, Milloin kunnon leipää majassamme, Oottaa saanee vielä toiset viisi, Kons' ei kuulu aikain parannusta. " "Ethän", lausui isä, "tuskittele Vaikka antaa meille ruoskaa Luoja! Etkö tunne miten hyvää tahtoo Lapsellensa lempeä vanhus aina, Vaikka joskus täytyy vitsan kanssa Karkotella lapsen itsekkyyttä! Etkö muista, miten hartahasti Vitsan jälkeen halaan lapsiani!
Päivän Sana
Muut Etsivät