United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Taikka jos tuo lapsi raukka, hänen äitinsä, olisi ollut elossa, olisiko hän silloinkin joutunut tähän kunnialliseen työhön, vai kuinka?" kysyi tätini. "Minä luulen", sanoi Mr. Murdstone, päätänsä kallistaen, "ettei Clara olisi vastustanut mitään, joka minun ja sisareni, Jane Murdstone'n, mielestä, oli hyvä". Miss Murdstone vahvisti tätä kuultavalla murinalla. "Hm!" lausui tätini. "Lapsi parka!"
Närkästyneellä liikenteellä kallistaen päätänsä taapäin laski Löfving kätensä pojan olalle ja sanoi: Antaa Hattujen hoitaa omaansa ja hoitakaamme me omaamme, niin kukin vastaa omasta puolestaan. Kuningas on itse nimittänyt päälliköt, ja totta kai hän paremmin tuntee herransa kuin sinä ja minä.
Hän oli avun tarpeessa, mutta vastenmieliseltä tuntui pyytää Aslak'ia itseänsä auttamaan; sillä hän oli inhoittavan näköinen; vaatteensa olivat savessa, hiuksensa pistivät vanukkeisina esiin vanhan kuluneen kiiltohatun alta, kasvojansa, noita osaksi entiseltään tuttuja, vääristeli alituinen pilkkavirnu, ja silmänsä näkyivät entistään vähemmän paksujen luomien alta, jotta hän ainoastaan päätään taaksepäin kallistaen ja suu seljällään taisi toista nähdä.
Katri hengitti syvään. Niilo oli hänet herättänyt unelmistaan, juohdattamalla hänen mieleensä puolison ja lapset. Hän muisti nyt eroituksen nykyajan ja entisyyden välillä, ja kallistaen päätään, kätki hän kasvonsa hetkeksi nukkuvan lapsen päänaluseen.
"Eipä minun härkäni kaupunkiin tule." "Perästä kuuluu," sanoi Paavo. "Mitä kuuluu?" kysyi Petter, kallistaen päätänsä. "Kyllä minä teidän kujeenne tiedän, mutta vaikka sika saa kärsänsä aidanrakoon, ei silti niin paikalla saparo ole toisella puolella." "Perästä kuuluu, perästä kuuluu!" Petter ei huolinut kysellä enempää. He menivät tallin luo.
Ja tiedättekö, että minun täytyy tunnustaa, Sir", lisäsi hän, leppeästi kallistaen päätänsä, "etten minä Uudesta Testamentista löydä mitään puollustusta Mr. ja Miss Murdstone'lle?" "En minäkään koskaan ole löytänyt", vastasin minä. "Muutoin, Sir", lausui Mr.
Poika nyökäytti päätänsä myödytyksen merkiksi; hän toivoi että ukon muisti ei olisi niin hyvä ja hän olisi hairahtunut tällä kerralla. "Miksi et ole siellä?" jatkoi ukko. "Ainahan sinä ennen varsin hyvin muistit tämän päivän, Nello". "Olethan kovin kipeä, enkä tahdo jättää sinua yksinäsi", kuiskutti poika kallistaen kaunista päätänsä. "Hm ... kummi Julia istuisi kyllä luonani niinkuin ennenki.
Nämä sointuivat Aatamin korville kauniimmilta, ja vasemmalle kädelleen kallistaen päänsä hän hetken tuumaili. Tahdonpa sitten olla Kehnolin, lausahti hän lopulta. Nöyrimmästi pyytäisin tulla ylös-otetuksi Aatami Aataminpoika Kehnolin Kehnosuon kylästä! Tällä nimellä nyt istutettiin Aatami vakinaiseksi seminaarin kirjoihin.
Hän riensi Heleenan luokse ja nosti ylös rakastettunsa, joka päätään vienosti kallistaen nojausi hänen rintaansa vasten, mutta samalla juurikun vältti hänen suuteloaan. Kauniit kasvot olivat lumivalkeat. Suuret siniset silmät olivat itkeytyneet. Kätensä olivat kylmät.
Kallistaen päätään oikeaan sanoi hän saarnaavaisesti: "Kiittäkää onneanne, että jouduitte tekemisiin näin hyvän miehen kanssa. Olisi nyt joku toinen, niin ei teitä auttaisi rukous eikä raha." "Suus kiinni, sinä nälkäroukku! Armahtakaa..." "Sitä sappea, kun sillä miehellä on.