Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Herra Lindblom oli varsin hauskan näköinen mies, mittaa vanhan laskun mukaan saappaineen 62 tuumaa. Mutta paksuus! Kylläpä näki, ettei hänen lempensä ollut hairahtunut syrjälle omasta persoonasta. Päässä oli kaksi ulospäin tunkeutunutta silmää, jotka tulkitsivat hänen sisäisiä ajatuksiaan niin selvästi, että heti ensi silmäyksellä voi aavistaa hänen alkavan puhella jotakin seuraavaan tapaan: »
Ja mielikarvautta ei saa olla kellään, joka kerran on tänne päässyt; kaikkein tulee iloita onnesta. Tänä iltana oli noilla kolmella vielä erityinen syy valvoa myöhempään. Heillä oli ollut ikävä koko viime vuoden semmoinen ikävä kuin täällä voi olla. He olivat kauan olleet näkemättä toisiaan, erotettuina, ja koko heidän elämänsä oli kuin hairahtunut vanhalta ladultaan.
Jos hän olisi tehnyt yhden ainoan kyselmän pojallensa tässä asiassa, niin olisi hän saanut tietää, kuinka hän oli hairahtunut. Mutta ukko jätti sen asian sillensä, sanoen: »Sinun täytyy mennä huomenna aamulla Kuuselaan kuulemaan, joutavatko maanantaiaamuna tulemaan kalamajoille.»
Ei ole syy minun, että naisen osa maailmassa on tullut niin ahtaaksi, niin kurjaksi, että hänen täytyy antautua kahlehdittavaksi voidaksensa päästä vapaaksi.» «Siis ainoastaan keino? Mitä pyhintä on maailmassa se on siis vaan keino, ja mihin? Halpaan epämääräisen onnen etsintään, jota sanot kunniaksi, vapaudeksi. Onneton, petetty Saara! Kuinka olet niin eksytetty, niin hairahtunut oikealta tieltä?
Ne olivat laihoja eväitä ne! sanoi tuttu ääni, ja ovella seisoi Penna. Hänen muotonsa oli happamen ja äreän näköinen. Hänen röyhkeä käytöksensä, tavaton puheliaisuutensa ja epävakainen ryhtinsä osoitti, että tämä muuten raitis mies nyt oli tavattomasti hairahtunut. Tulet oikeaan aikaan, sanoi Larsson aivan toisella äänellä. Tunnin perästä minä menen porvariston kanssa kuninkaan puheille.
Sinun hyväilyjäsi minä olen muistanut, kun heidän rosvonkäsivartensa ovat minua koskettaneet, sinun kanssasi minä olen hairahtunut ja syntiä tehnyt!» Tuskanhiki helmeili Olavin otsalla niinkuin ensin olisi ruoskittu, nyt teilattaisiin. »Ymmärrän, ymmärrän!» olisi hän tahtonut huutaa. »Nyt minä ymmärrän jo vaikka mitä!» Mutta hän ei saanut sanaakaan esiin.
Mitenkä syntiä tekisi? kysyi lääkäri. Isännän liikutus lisääntyi, kun hän selitti: Niinkuin ovat jo tehneet, ja jos vihollinen yllyttää vielä pahempaan, kun ei kuolema tule... Ei isännän pidä sillä lailla ajatella, rauhoitteli lääkäri. Luulen, ettei teille tee kukaan mitään pahaa ja sitä paitsi on väärin toivottaa kuolemaa. Isäntä oli vaiti, hän jo katui, että oli hairahtunut puhumaan.
Teidän täytyy tietää, mitä sydämessänne tapahtuu. Rakastatteko minua vielä. Tellheim? Myöntäkää tai kieltäkää. v. Jos sydämeni Myöntäkää tai kieltäkää! v. No niin, rakastan! Rakastatte? v. Rakastan, rakastan! Mutta Malttakaa! Te rakastatte minua vielä: se riittää minulle. Minkälaiseen äänilajiin olenkaan teidän kanssanne puhuessani hairahtunut!
Printfell mummo odotti näkevänsä ystävistänsä, se tahtoo sanoa jonkun, joka tunsi hänen miehensä eläissään ja joka välistä kävi heillä. Mutta tulija oli aivan nuori, sievä ja soma herra, joka esitti itsensä ylioppilaaksi eli kokelas Rauhaseksi. "Rauhanen? Vai niin, hm ... vai niin," virkkoi rouva käytöksellä, joka ei hairahtunut vaikutuksestansa.
Milloinka on äitisi koskaan kieltänyt apuaan syyttömiltä ja onnettomilta? Ei milloinkaan, se on kyllä totta, vastasi nuorukainen vähän hämillään; mutta äitini tuomitsee kenties kovemmin kuin tätini ihmistä, joka on hairahtunut nuoruutensa ymmärtämättömyydessä. Eeva kreivitär katseli poikaansa tutkivin, vähän synkein silmin.
Päivän Sana
Muut Etsivät