United States or United Kingdom ? Vote for the TOP Country of the Week !
Munter siinä kaiken yötä hymyillen vaan istuskeli, kuuntel', antoi kaikki myötä, kunnes eukko varoitteli: 'Poika kulta, liiku huolla, väistää paremp' on kuin kuolla! Näin kun lauloi vanha rastas, 'Eihän toki! Munter vastas. Mut ol' luoti hällen tehty, loppu joutui, tuli turma; vaiheissamme Munter nähty myötä ain' on, nyt vei surma.
Mutta, Jos hän ei mua rakasta? Ei vaan! Ei tarjolle vie tyttö tunteitaan; Ne peittää hän, kuin nahkapoika, jolla On toivo kerran kenraaliksi tulla. Suo anteeks' että epäillyt sua olen. Ei haita. Min' en juuri paremp' ollut. Kun kaikkein enimmän, näet, surua Lähinnä herttuata vihaan, koitin Rikotun ystävyyden nauruks' kääntää Ja naurull' ajaa mielestäni muistos. Mut väärin oli tuo, se unhota.
Jumalan kiitos! tyttöni kuoli, Järven aaltoihin hyppäsi hän. Paremp' on toki järvehen kuolla, Kuin himo-uhrina Pojarillen. Hauta, jo vie tää kauhtunut korsi, Vahvankin sekä vehreän veit! Auta jo leskeä miehensä luokse,
Kun niin kelpo miehen saisi, Mitä muusta huolikaan. *Kuningas*. Holofernes! *Kuningatar*. Niinpä niin! Mistä paremp' saataisiin? Rikas, uljas, loistavainen. *Kuningas*. Juopi ja on turhamainen. Armas Sibyllani tiedä, Kehumist' ei se mies siedä; Aamust' iltaan viina viedä Saapi miehen muassaan, Niinkuin orjan konsanaan. Min' en koskaan myönny tähän. *Kuningatar*. Sin' et myönny? Paha vähän.
Jos jää Cassio eloon, Hän joka päivä tekee kauneudellaan Rumaksi mun; ja lisäks hälle mauri Kaikk' ilmoittaa voi; suuri siin' on vaara. Ei. Kuolkoon hän! Vait! Tulevan hän kuuluu. RODRIGO. Se hän on; käynnin tunnen. Kuole, konna! CASSIO. Sep' olis, totta, ollut surma-isku, Mut paremp' on, kuin luulet, tämä takki; Sun koitan takkias. RODRIGO. Oo, surman sain ma! CASSIO. Ijäksi rampa! Avuks! Murhaa!
Mutta millä tavalla voin matkan pitkän voittaa, Kun on kulta kaukana ja kohta päivä koittaa. Paremp' oli mennä vuonna kotipitäjässä, Näin ma silloin oman kullan joka viikon päässä. Heipparalla, taittaralla, tyttö punaposki Sokurilla, hunajalla pojan mielen osti. Tuopa likka punakka, punakka ja ehta, Eipä tuota siivo poika narratakaan kehtaa.
Uus se on, ei tiedä mitään siitä, mitä vanha sai uskoa ja sietää; paremp' on se: isien ilmanalaan laatuisampi. Sen tajuanhan. Vasta sillähän niin aloin ajatella kuin on täällä isäni varmaan ajatellut, ellen lie kuullut hänestä vain taruja. Vain taruja? Vaan todennäköisiä: ne todemmilta koskaan minusta ei näyttäneet kuin nyt, kun vaaraa päin ma horjun, missä kaatui hän. Niin, kaatui?
Paremp' itselles, jos halvekimises muuttuis sääliksi. Sääli on parempi sana." "Ei sääliä mitään semmoiselle, jok' on alhaista ja kurjaa!" "
Kuningas sitä paitse Apua multa, rakkautta teiltä Ei ansaitse. Ei henkipatto teitä Sivistää voinut; kovat koittaa saitte; Ei toivoakaan hempeydestä, jota Lupasi kehtonne; te kesäkuuman Ko'itte paahteen, talven orjina Hytistä saitte. GUIDERIUS. Paremp' elämättä Kuin elää näin. Pois, isä, sotajoukkoon! Mua ja veljyttä ei kukaan tunne. Ja teitä, unhoon jäänytt' ikämystä, Ei tutkita.
Paremp' on tytön nyt yksin Rauhoittua. Kenties kohta Väinö tääll' on. Moista miestä Odotamme orren alla, Ei pihalla. VANHA JOUKO. Totta, totta. Mut minuss' on outo tunne: Aina kun lähell' on onni, Vaara väijyvi lähinnä. TAINA. Taatto auta, väistä vaara! Menevät pirttiin. Pois menivät vanhempani. Miks' ovat minulle kahle Omaiseni äitinikin? Nyt hengitän keveämmästi: Luonto suo minulle rauhan.