Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
OLIVIA. No niin, nyt taas on aikaa hymyellä; Oi, kuinka vähäst' ylpistyypi kurja! Jos saalis olla täytyy, paljon paremp' On leijonan, kuin suden saalis olla. (Kello lyö.) Mua kello ajan häviöstä moittii.
He eivät luule itseään vapaiksi, ell' eivät saa itseään ja muita vahingoittaa. Eikö olisi paremp' ottaa eronsa, kuin hallita semmoista kansaa? Kun ulkoviholliset uhkaavat, joit' ei kukaan porvari tule ajatelleeksi, tämä kun askartaa vaan lähimpiä tehtäviään, ja kuningas pyytää apua, niin silloin syntyy heissä keskinäinen eripuraisuus, ja ihanpa he liittäytyvät omiin vihollisiinsa.
Se paljon paremp' on, kuin mailla vieraill' Eloa koetella maanpakolaisna, Ja sydänsuruun, Aksel, surkastua. Nyt, armas kulta, et sä kärsi enää. Ikuisen kunnian nyt olet saanut. Sun synnyinmaasi, jalo Norja-emo, Upeilee uljaast' Aksel pojastaan.
Siis nainen uljaamp' on, kun kotiin jää, Jos kärsimys on suurta; aasi paremp' On sotamies kuin leijona, ja vanki Kahleissaan tuomaria viisaampi, Jos kärsintää on viisaus. Hyvät herrat, Olette suuret, olkaa hyvät kerta; Välehen kylmyys sättii kuumaa verta. On tosin tappo synti hirmuinen, Mut hätätilass' armo sallii sen. On jumalatont' olla vihoissaan, Mut ken ei vihastuisi konsanaan?
KILPI. Etkö sä Hänt' ole nähnyt taas? AINA. En ollenkaan. No, sitä paremp' on! Sen toimitan, Ett'ei he näe toinen toistahan. AINA. Ain' olen häntä ajatellut vaan. Sen saanhan tehdä, kuule vaari kulta! KILPI. Saat. Ai hauskuutta! Mitä kuulen sulta!
Urhoutt' uhkuen taas kävi ääneti kohti akhaijit, aikoen mielessään kukin toistaan suojata tarmoin. Vuorten huippuja kuin sumu, kaakon kantama, kietoo, paimenen vastus, vaan paremp' yötäkin vaania varkaan, kun kivenheittoa kauemmas siin' ei näe silmä: sankkana tuprusi noin pölypyörteet jalkojen alta, joutuen joukot riens yli kentän vauhtia tuimaa.
ANTONIUS. Octavia armas, On lemmen paras siellä, missä paras On turva. Mun jos kunniani kaatuu, Niin kaadun itse; paremp', ett'en oisi Sun ollenkaan, kuin sun näin alastonna. Mut, niinkuin pyysit, välihimme astu; Sill' aikaa hankin sotaa, josta tulee Häpeä veljellesi. Joutuun toimeen, Niin voitat, mitä toivot. OCTAVIA. Kiitos, armas! Zeus valtias mun, heikon, heikon, suokoon Sovittaa teidät!
Paremp' olla hullu Erillään huolist' aatos silloin oisi, Ja kuvitusten houreiss' itseänsä! Ei tuskat tajuaisi. EDGAR. Käsi mulle! On niin kuin kuuluis kaukaa rummunlyönti. Pois, isä! Ystävän ma teille hankin. Seitsemäs kohtaus. Teltta ranskalaisten leirissä. CORDELIA. Sa kelpo Kent, kuink' elämällä, työllä Hyvyytes palkitseisin? Elämäni; On liian lyhyt, mitat kaikki pienet.
Samaisen kohdun kaksoisveljeksille, Joill' yksi melkein siitto on ja synty Ja asunto, jaa osat erilaiset, Niin paremp' ivaa huonompaa; näet, luonto, Jot' ahtaa kaikki kurjuus, onnen suuruutt' Ei kestä, polkematta luontoa. Tuo nosta kerjääjä, tää herra sorra, Niin syntykunnian saa kerjäläinen Ja senaattori perinnäisen herjan. Ruoasta toisen veljen kyljet paisuu, Nälästä toinen laihtuu.
Mua lempii hän, ja lemmen viekkaudella Tuon jörön kautta vietellä mua koittaa. Herttuan sormus! Moista ei hän saanut. Mua lempii hän; jos niin on, paremp' oisi Tuon raukan rakastua unelmaan. Sa, valhepuku, olet ansa, jolla Saa viekas vihollinen paljon aikaan. Kuin helppo kauniin mairijan on painaa Kuvansa vahaiseen naissydämmeen!
Päivän Sana
Muut Etsivät