Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Se paljon paremp' on, kuin mailla vieraill' Eloa koetella maanpakolaisna, Ja sydänsuruun, Aksel, surkastua. Nyt, armas kulta, et sä kärsi enää. Ikuisen kunnian nyt olet saanut. Sun synnyinmaasi, jalo Norja-emo, Upeilee uljaast' Aksel pojastaan.
Verends herra hovissansa Mies ol' aimo aikanaan, Kauas kaikui kunniansa Yli suuren Suomenmaan. Jalo oli herran henki, Suuria se mietti vaan: Rovon rosvos viimeisenki Köyhältä hän miekallaan. Naapurina Peipon maata Talonpoika omistaa. Koskaan tavata ei saata Talonpoikaa parempaa. Naapurihin Verends kerran Hovistansa ratsastaa. Uljas oli ryhti herran, Uljaast' orhi korskuaa.
Kaarlo herttua, kun oli Nuor' ruhtinas hän, isälles sen antoi, Kun tämä herrain päivill' uljaast' ajoi Ja voittosasti kansan asiaa. Se sormus häntä seuras kuolinhetkeen, Sun perintös se on. Se rinnoillani On lepäävä, uutt' elinvoimaa tuova. Nyt äitiseni! Kun sä ensin näytät Ett' olet kansan laps. Siks hyvästi!
Koskaan tavata et saata Talonpoikaa parempaa. Naapurihin Berends kerran Hovistansa ratsastaa. Uljas oli ryhti herran, Uljaast' orhi korskuaa. Joutuisasti hepo juoksi, Kohta kulunut on tie: Peippolahan, talon luoksi, Ratsu isäntänsä vie, Katsojalle kaunoisasti Viljapellot vihannoi. Talonpoika taitavasti Raataa siellä, minkä voi. Mutkat halpaa halvemmiksi Herran jalo mieli ties.
SIWARD. Tänne, prinssi! Hyvällä linna antaunut on. Tyrannin väki kahden puolin sotii, Ja uljaast' ottelevat jalot thanit. Jo päiv' on meidän puolellamme; vähän On enää tehtävätä. MALCOLM. Rinnallamme Vihollisia sotii. SIWARD. Linnaan tulkaa! MACBETH. Miks Rooman houkkaa matkisin nyt, miekkaan Omahan syösten? Niit' on, joille haavat Paremmin sopii. MACDUFF. Seis, seis, hornan koira!
SOTAMIES. Jalo päällikkö, Merellä älkää taistelko! Ei luottaa Saa lahoon lautaan. Epäilettekö Mun miekkaani ja näitä arpiani? Egyptin ja Phoinikian miehet uikoot; Lujalla maalla, uljaast' otellen, On meidän tapa voittaa. ANTONIUS. Hyvä! Matkaan! SOTAMIES. Herkules vieköön, oikeassa lienen!
Valoon, valoon kansa pyrki, valoa huus' Luojaltaan, Valon tähden uljaast' uhras sydänverens vuotamaan Kuuli Luoja rukoukset, avun antoi armokas: Jalost' täytti Luojan tahdon kuulu, jalo ruhtinas. *Ensimäinen Aleksander*! kuolla ei voi muistos sun; Kansain joukkoon nostit kansan murtunehen, poljetun.
Kuningastaan myös uljaast' on Posthumus puoltanut; Mut, Zeus, sa taivaan kuningas, Et häntä palkinnut; Hänt' ansioistaan vaivoihin Vain olet suistanut. Heloisa avaa ikkunas,
Maajoukkomme on uljaast' otellut; Hajonneet laivat jälleen yhtyneet Ja uhkaavina, merikunnoss' aivan. Miehuuteni, miss' olit? Kuule, armas! Jos tuota kättä suutelemaan vielä Sodasta palaan, verissä ma tulen. Ma miekkoineni maineen vielä voitan; Viel' elää toivo. CLEOPATRA. Sankarini-ylväs! ANTONIUS. Kolmasti kovaan suonet, jänteet, mielen Ja hurjast' ottelen.
Ei lisäsyitä kaivata; te näitte Jo miehen työt, ja puheet kuulitte: Virallisia löi hän, teitä kiros, Lain sorti väkivallalla, ja pyhää Hän tuomar'valtaa ilkkui; tää niin suuri On hengen rikos, että ansaitsee se Pahimman surman. BRUTUS. Vaan kosk' uljaast' on hän Palvellut Roomaa, CORIOLANUS. Mitä höpisette? BRUTUS. Ma sanon minkä tiedän. CORIOLANUS. Tekö?
Päivän Sana
Muut Etsivät