Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Edellä muista ratsasti oikea sivusta Wrangelin ja Tottin johdolla; sitten tuli vasen sivusta, jota johtivat kuningas ja Berends; jalkaväki kulki muita pohjoisempana. Oli se omituinen retki tuo aavalla, sinisellä jäällä ... hiljainen ja totinen, niinkuin olisi avonaisen haudan yli kuljettu.
Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin yksin myös Suomen kirjallisuudessa. Mestarillisia ovat varsinkin hänen historialliset ballaadinsa Ilkka ja Jaakkima Berends.
Asiansa ajoi siksi Suoraan Berends, niinkuin mies. "Maistasi", hän ärjyy, "näistä Luovu, minulle ne suo. Tieltä voimakkaamman väistä, Tapa viisahan on tuo." Talonpoika joutuisasti, Herran eessä paljain päin, Kumartaapi maahan asti, Vastaa herralle nyt näin: "Vieroittaa te ette saata Talonpoikaa tavastaan: Ei hän tahdo toisen maata Eikä luovu omastaan." Berends herra aikanansa Aina oli aimo mies.
Ja kolmannessa suuressa ohjelmalaulussaan Jaakkima Berends, sekin muodoltaan mallikelpoinen historiallinen ballaadi, hän täsmällistyttää mielipiteensä noihin pirullisiin, kamaliin sanoihin, jotka veristä vääryyttä kärsinyt talonpoika »paljain päin» ja kumartaen »maahan asti» yli koko Suomen viljelyshistorian linkoaa: »Se on talonpojan työksi aina tullut Suomenmaass': minkä herra maahan syöksi, rakens' talonpoika taas.»
Työnsä kerran alkamansa Myöskin lopettaa hän ties. Maaksi Peippolan ens yönä Tuli tuima tasoittaa. Muu ei isännällä työnä: Vaivojaan vaan valittaa. "Mut ei hädäst' itku päästä", Niin hän miettii vihdoinkin; "Itse auttaa itsens hä'ästä, Se lie keino viisahin." Aika riensi. Riemahdellen Piti Berends pitojaan.
Vieraista yks ilkkuellen Silloin alkoi kertomaan: "Hyöty suuri rovioista Olevan ei näytäkään: Peippola nous raunioista Ehompana entistään." Hovistansa vielä kerran Berends herra ratsastaa. Tulta iski silmä herran, Tulta orhi korskuaa. Joutuisasti hepo juoksi, Kohta kulunut on tie. Ratsu talon uuden luoksi Isäntänsä tuiman vie.
Ja laulu intohon mielet nostaa Ja kutsuu voittoon ja kuolemaan, Ja urhot uljahat sorron kostaa Ja voittaa, laulu se huulillaan. Jaakkima Berends. Berends herra hovissansa Mies ol' aimo aikanaan, Kauas kaikui kunniansa Yli suuren Suomenmaan. Jalo oli herran henki, Suuria se mietti vaan: Rovon rosvos viimeisenki Köyhältä hän miekallaan. Naapurina Peipon maata Talonpoika omistaa.
Koskaan tavata et saata Talonpoikaa parempaa. Naapurihin Berends kerran Hovistansa ratsastaa. Uljas oli ryhti herran, Uljaast' orhi korskuaa. Joutuisasti hepo juoksi, Kohta kulunut on tie: Peippolahan, talon luoksi, Ratsu isäntänsä vie, Katsojalle kaunoisasti Viljapellot vihannoi. Talonpoika taitavasti Raataa siellä, minkä voi. Mutkat halpaa halvemmiksi Herran jalo mieli ties.
Päivän Sana
Muut Etsivät