Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Tuo teot suuret kunniaa: Tok' viedä voivat muuhun, Ja Ilkan tietä suorimpaa Ne veivät hirsipuuhun. Mut varmaan Ilkan neuvo tää Viel' elää kansan suussa: Kauniimpi orjan elämää On kuolo hirsipuussa. Hannu Krankka. Läks joukko reipas, nuori Lakeilta Limingan, Sotahan itsens suori Uhaksi sortajan. Käy Hannu Krankka heitä, Mies uljas, johtamaan; Vienassa surman teitä Jo oppi astumaan.
Uus suku entistä näin kiittää Ja työnsä muinaistöihin liittää. Nyt ruokahan! vaan jäniksiä Me emme suosi paisteissamme. Meiss' ei lie arkain ystäviä, Sill' urhous on kunniamme: Siis tänne karhun pää ja jalat, Nuo miesten parhaat makupalat. Vaan lammas lienee naisten ruokaa, Karitsa itsens' uhraavainen Se paisti pöytähän siis tuokaa!
Kuin vuori vahva toivoss' aamen sanon. Tuo peitsi Norfolkin vie herttualle. AIRUT. Nyt Henrik Hereford, Lancaster ja Derby Jumalan, kuninkaan ja itsens' eessä Täss' seisovi, ja uhall', että itse On petturi ja konna, toteen näyttää, Ett' Thomas Mowbray, herttua Norfolkin, Jumalan, kuninkaan ja hänet petti, Ja vaatii häntä siitä miekkasille.
Mut varmaan Ilkan neuvo tää Viel' elää kansan suussa: Kauniimpi orjan elämää On kuolo hirsipuussa. Kaarlo Kramsu. Hannu Krankka. Läks joukko reipas, nuori Lakeilta Limingan, Sotahan itsens suori Uhaksi sortajan. Käy Hannu Krankka heitä, Mies uljas, johtamaan; Vienassa surman teitä Jo oppi astumaan. Levinnyt kaikkialla On tieto kamalin; "On lyöty Nokialla Jo joukko Ilkankin."
KENTIN KREIVI. Ei, herrani, min' olen sama mies. LEAR. Sen kohta nään. KENTIN KREIVI. Jok' alennuksessanne Teit' alust' alkain murheen tiellä seuras. LEAR. No tervetullut! KENTIN KREIVI. Sit' ei ole kenkään. On synkkää, kuollutt', ilotonta kaikki: Vanhemmat tyttärenne itsens' surmas, He epätoivoon kuolivat. LEAR. Sen luulen. ALBANIAN HERTTUA. Ei tiedä mitä lausuu hän.
»Oi, sielu, joka kohotakses kärsit», ma lausuin, »jos sa äsken sanoit jotain, ilmoita nimes taikka maasi mulle!» »Ma Sienast' olin», vastas hän, »ja näiden kerällä pesen elonsyytä synkkää, Hänt' itkein, joka itsens' suo, kun saapuu. En viisas ollut, vaikka tais Sapia nimeni olla; vahingosta muiden enemmän iloitsin kuin onnestani.
Se henki, jok' kaikki ja sinunkin On astinlaudakseen tuonut, Se maailmanhenki, mi »mobilenkin» On »perpetuumiksi» luonut, Se henki, jok' itsens' on luonut, se On ainoo »perpetuum mobile». Oi, jos oisi mull' linnun siivet, Halki pilvien lentäisin, Tähtitarhojen kultaniidet Suomen korpihin johtaisin.
»Oi, sielu, joka kohotakses kärsit», ma lausuin, »jos sa äsken sanoit jotain, ilmoita nimes taikka maasi mulle!» »Ma Sienast' olin», vastas hän, »ja näiden kerällä pesen elonsyytä synkkää, Hänt' itkein, joka itsens' suo, kun saapuu. En viisas ollut, vaikka tais Sapia nimeni olla; vahingosta muiden enemmän iloitsin kuin onnestani.
Tuonain temmaisi täst minu muodois muttuva Morpheus, Temmais, valpana vei, eipä suonut sippura silmill, Vei minu, vei vijtan, cusa virsiä veisasi Virtus, Veisais näin: tule tän Musain vesa vickelä vircuin, Cuin vetelet vinhast Aganippen vainjosa vettä: Juox, tule tän tänäpän, täsä tie, täsä tanhoa toimen, Tie joca selkiä lie, joca vie, joca taitane taivast Päin vetä, paitz pelvot ylitz onnet et ongalet alhoin, Pindin paisumen pääl, cusa cunnia canda cathedras Crunun caickile nijl, jotk sinne on sattanet itsens: Sijs tule tän tänäpän: vedä, veickoni, virsuja väljäll, Seura ny' meit yll' öit, pyri pääl, lue, lauluja laske, Eij täsä turmel työ, vaick tappura pistäpi pensas, Eij täsä tuoxua tul, vaick canda se, crapise cannois: Sijs pidä pääl, joca sääl, kyl cunnian cuckula caicu, Cuins heljäl helinäl Heliconillen huittulen hyppät. Näin veisais Virtus: tämän äckeis taitava toimen, Cans taidon Toveritz', joca nurcasa nurisi nurmen,
Kosk' on se onnen päivä tuleva Ett' omaa hyötyänsä ymmärtää Tää tuima kansa! PISPA HENRIK. Melkein olimme Jo surman suuhun joutua, mut Herra Meit' ihmeellisest' autti täänkin kerran Ja säästi siten palveluksellensa. KERTTU. Ah, katkera on tosin onni sen Kuin tekee työtä toisen etehen Ja itsens' alttiiks' antaa toiselle, Mut niittää ainoasti vainoa Ja kiittämättömyyttä!
Päivän Sana
Muut Etsivät