Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Hän odottaa muitten ratsumiesten kanssa kauempana maantiellä. Me toiset saamme lähteä tuonne ja Ellei kreivi Sture sellaisella kiireellä olisi jättänyt jäähyväisiään maailmalle, olisi hän kuukauden päästä heilunut hirsipuussa tai saanut istua elinikänsä vankeudessa. Olisiko se ollut hänelle tätä parempi kohtalo?
Minä olen aikonut Jumalan minua armahtakoon asettaa tässä syrjäisessä paikassa jokapäiväiset messut Lallin sielua varten". "Lallia varten sielun-messuja"? virkkoi säikähtyen nuorukainen; "Lalli oli murhamies, marttiiran surmaaja"! "Hän oli syntinen, niinkuin me kaikki", vastasi leppeällä vakavaisuudella vanhus. "Kaikki olemme synnillämme Kristuksen surmanneet ristin hirsipuussa.
Tässä ei kaaduta »kentälle kunnian», vaan kuollaan hirsipuussa. Kaameinta kaikista on tekijän järkähtämätön ajatusjuoksu siinä, että hän ei pidä tätä ihmeenä ollenkaan. Hän sanoo aivan yksinkertaisesti: »Hän eli niinkuin Suomen mies ja kuoli hirsipuussa.»
"Hän valehtelee!" huusi raukea ääni joukosta. "Minä tunnen tuon konnan hänen kielestänsä. Hän on se, joka löi minut raajarikoksi." "Aha!" naurahti Donner, "sinä olet siis se kettu, jonka pesän minä hävitin. Raajarikoksiko sinut löin? Aivan niin! häpeäksesi se tapahtui! ja häpeätä sinä olet saava, kunnes roikut ansaitussa hirsipuussa. No, ettekö pakene!
Lautamies Perttilä hänelle oli äskettäin annettu tämä arvo astui heti vakaisin askelin joukon läpi, tarttui setää käteen ja puristi sitä niin, että pehmeämpi käsi olisi voinut palasiksi murtua. Jumalan rauha teille, taattoseni, sanoi hän jurosti, mutta hyväsydämisesti. Jumala suokoon teille terveyttä ja antakoon koittaa sen päivän, jolloin viskaali Spolin roikkuu hirsipuussa.
»Oletko hullu?» huusi hän. »Tahdotko nähdä isäsi hirsipuussa roikkuvan?» Ja unohtaen minun läsnäoloni hän sadatteli geelinmurteella pitkän aikaa poikaansa, joka ei vastannut mitään. Mutta hänen vaimonsa, kuullessaan hirsipuusta mainittavan, heitti esiliinan kasvoilleen ja nyyhkytti entistä äänekkäämmin.
Kymmenkunta miestä ja perheenisää oli jo suljettu tupaan odottamaan kuolemata hirsipuussa. Silloin oli Hannu Tarkkanen astunut venäläisen everstin eteen ja puhunut niin pontevasti seurakuntalaistensa puolesta, että nuo kuolemaan tuomitut armahdettiin ja saivat mennä kukin kotihinsa.
ANTONIUS. Ett' orja, joka ottaa juomarahaa Ja sanoo »kostjumala!», hyväillä Sun kättäs saa, mun kisaystävääni, Jok' on vain suurten henkein valtaleima! Oo, jospa Basanin nyt vuorell' oisin, Pahemmin mylvisin kuin karjalauma! Syy mull' on raivota; nyt korupuhe Ois samaa, kuin jos uhri hirsipuussa Hyvästä työstä pyöveliä kiittäis. 1 PALVELIJA. Tarpeen mukaan, herra. ANTONIUS. Parkuiko?
Kaikesta vähimmin halusin kuolla hirsipuussa, ja tuon kamalan laitoksen haamu kuvastui tavattoman selvänä ajatuksissani aivan sellaisena kuin olin sen kerran nähnyt muutaman arkkiveisun alkukuvassa ja järkytti kokonaan luottamukseni tuomioistuimeen. »Olen valinnut, Alan», lausuin, »minä lähden sinun mukaasi.» »Mutta huomaa», vastasi Alan, »että se on helpommin sanottu kuin tehty.
Maamiehen kun ma kuulin sitte siellä Kulkeissaan työhön riemull' laulavan, Yömatkan päästä matkamiehen vielä Kun tervesnä näin tietään kulkevan, Niin vielä muistin, pait sen muinaisuuden, Sen suojaks' olevan maan rauhaisuuden. Tuokko. Ilkka. Viel' elää Ilkan työt, kenties Kauanki, kansan suussa. Hän eli niinkuin Suomen mies Ja kuoli hirsipuussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät