United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liekö metsänhävittäjäkansan kirves koskaan heilunut reippaammin ja vihaisemmin kuin tässä koskenrantakoivikossa ja sen takana olevassa hirsimetsässä. »Nyt siinä menee rikkaan manttaalijussin säästömetsä eikä tule koskaan takaisin!» Ei kukaan heistä ajatellut, kenen lukuun ja missä tarkoituksessa metsä kaatui.
Hän häpesi lahjaansa koko pitäjän edessä, itki ja valitteli kerran maatamennessä: "En ole kenenkään kattilassa vielä hierimenä heilunut ... ja nyt tämä häväistys!" "Viskaa tuo tuleen ... niin sillähän tuosta pääset!" sanoi siihen isä, kätkeytyen vuoteeseen peiton alle ja alkaen kuorsata. Nyt tulee niin romanttinen ja taiteellisesti mahdoton kohtaus että hyvä jos ei vain pilaa koko kirjaa.
Ja kyllähän sinä sen ymmärrät, että meidän täytyy katsoa kaikkien perillisten etua yhtäläisesti... Taikka ainakin isäs niin ajattelee... En minä välittäisi, panisitte pitkin tai poikki, pian mun aikani on ollut. Mutta ette te kuitenkaan sovi, paras kun myydään, saatte yhtäläisen rahaosanne kukin. Martista tuntui kuin navetanlattia olisi heilunut ja samalla hiljaa vajonnut alaspäin.
Hän odottaa muitten ratsumiesten kanssa kauempana maantiellä. Me toiset saamme lähteä tuonne ja Ellei kreivi Sture sellaisella kiireellä olisi jättänyt jäähyväisiään maailmalle, olisi hän kuukauden päästä heilunut hirsipuussa tai saanut istua elinikänsä vankeudessa. Olisiko se ollut hänelle tätä parempi kohtalo?
Sen sumuiset pilvet rupeevat nyt haihtumaan, ja uuden päivän koite nousee. Tämän ylevän ministerin luona tapasin minä miehen, jota minun tulee ijäti kiittää, jos on minussa mitään muutosta tapahtunut. Hänen nimensä oli Marthany, ja hän oli sukuperää puolalainen. Hän oli vanha mies. Innon myrskyt eivät häntä enää ajaneet sillä merellä, jossa minä olkena olin heilunut.
Jo olen hetken heilunut ma kirves kädessäin, mut voimani on vaipunut ei horju honka näin. Jäi ennen jälki, kun ma löin; nyt käs' on tarmotoin, kun talven pettua ma söin ja vettä päälle join. Jos muille työhön muuttaisin, ehk' etu eessä ois, isännän ehkä löytäisin, ken selvän leivän sois. Kai kaupungissa palkan tois työ, toimi totinen. Niin tuumin, mutta tuonne pois en toki toivo, en.
Jo hetken oon nyt heilunut mä, kirves käissäni, ja hongan oisin kaatanut, vaan vaipui voimani. Ol' ennen mulla kuntoa, en silloin uupunut, vaan vehkaleivän syötyä on ruumis riutunut. Jos kurja muunne muuttaisin jo tästä seudusta, niin leivän ehkä löytäisin ja palkan vaivasta. Vaan vaikka siellä saisinkin ma ruuan runsahan, niin vaikea on kuitenkin mun mennä matkahan.