Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
MARCIA. Ken on sitten tämä onneton mies? Sano, poikaisein. Luulenpa tuntevamme toinentoisemme sitten eilistä iltaa, koska ostin sinulta marjoja tuolla vuorella. GREGORIO. Ja maksoitte marjani hyvin. Mutta nyt en mieli juuri kiitellä, toista palaa mielessäni. MARCIA. Olethan herra Claudion palvelija? GREGORIO. Olen ollut, mutta tänäpän otan hänestä eron ja oikein kuumalla kädellä. Oi kirous!
Niin on kulunut seitsemäntoista synkeää vuotta siitä tulisesta, hirmuisesta illasta, siitä onnettomasta, joka sokasi myöskin pienen Liisan näön. Kolmevuotias lapsi oli hän sillon, ja aina siitä asti on hän oljennellut umpisokeana, muistamatta tämän maailman muotoa. Mutta kuinka on tytön laita nyt? KERTTU. Tänäpän annan hänen nähdä maan ja taivaan avaruudet. TAPANI. Oi ankara päivä!
LEENA-KAISA. Eihän sitä ihminen tiedä, koska hänen aikansa on tullut. Tänäpän' terve, huomenna kirves ompi puun juureen pantu. Mutta olkoon tämäkin meille varoitukseksi, ettemme armon päiviä täällä suruttomuudessa viettäisi, vaan tyystin mieleen johtaisimme, kuinka elämä on juur' vähä tomun tuoksu ja hekuma kuin liukas virran juoksu.
Olkaat pelkäämättä, enpä toki pure, en edes morahtele teille, vaihka itseni vertasinki vanhaan suteen. Onpa täällä vielä niin paljon ihmisyyttä jäljellä, että tyhjennän kernaasti kanssanne pienen klasin; vahvisteeksi, vahvisteeksi, jota ehkä tarvitsemme molemmat; sillä molemmat olemme nähneet tänäpän hirvittäviä asioja. Tehkäät niin hyvin. ANGELO. Jättäisimmekö hänen? VARRO. Rutto häneen!
Sentähden olkaamme lystillisiä ja juokaamme, me myös, mutta kohtuudella. Juokaat, pojat! Te tappelitte uljaasti tänäpän. Mitä sanotte? SOTAMIEHET. Eläköön Preussi! KASPER. No niin! Juokaat nyt, mutta onneton se, jonka näen käyskelevän kylkimyyryä! Juokaat, juokaat! MAURA. Oi hyvä herra! uskokaat minua, senkaltaista olven molskinaa ei ole mailma kuullut vielä.
EENOKKI. Päivää, Jooseppi! Päivää! EENOKKI. Sainpa mestariltas tärkeän kutsumuksen löydyttää itseäni tässä hänen huoneessansa noin tähän aikaan. JOOSEPPI. Niin on asia. EENOKKI. Miksi kutsui hän minua ja missä on hän itse? JOOSEPPI. Eikö ole teillä jo tietoa? EENOKKI. Ei yhtään, ei yhtään, poikaseni. JOOSEPPI. Tässä tapahtuu tänäpän kihlaus. EENOKKI. Kihlaus! Hm! Vai kihlaus. Kenen hän nai?
RACHEL. Eihän vahingoita välillä murheissaankin olla. VARRO. Miksi itkit? RACHEL. Ei yhtään vahingoita, että välillä itkeekin näin vallaton tyttö kuin minä. VARRO. Enkelin vallattomuus, enkelin! Canzio tulee kohta, ellei tänäpän niin huomenna. RACHEL. Vasta huomenna! No sitten hän tietäköön että lennän heti hänen tukkaansa ja sieppoilen kuin pieni vihainen haukka.
Kauppa oli alusta huono, mutta päättyi hyvin, ja sentähden tyhjennämme tänäpän oivalliset harjakannut. Mutta koira vieköön! istuupa poika nukuksissa männyn juurella tuolla vuoren harjulla.» Vuorelle katsahti vaimo, näki siellä miehensä aamun hohtavassa paisteessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät