Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
MARCIA. Ken on sitten tämä onneton mies? Sano, poikaisein. Luulenpa tuntevamme toinentoisemme sitten eilistä iltaa, koska ostin sinulta marjoja tuolla vuorella. GREGORIO. Ja maksoitte marjani hyvin. Mutta nyt en mieli juuri kiitellä, toista palaa mielessäni. MARCIA. Olethan herra Claudion palvelija? GREGORIO. Olen ollut, mutta tänäpän otan hänestä eron ja oikein kuumalla kädellä. Oi kirous!
Naisen käytös mua kohtaan, onnettoman nuorukaisen kautta, on myös saattanut minun vapaaksi vannotusta valasta. Sillä koska kohtauimme, jona hetkenä tunsimme toinentoisemme viipymättä rukoili hän minulta äänettömyyden lupausta, minä vannoin sen, mutta ehdolla, että pidättäisi hän itsensä kaikista pimeyden salaisista juonista sen miehen henkeä kohtaan, joka tunsi hänen rikoksellisen elämänsä.
Luulenpa näiden muutamien päivien opettaneen meidän joteskin tuntemaan toinentoisemme; ja taidanpa sanoa herra Niilon luottavan minuun lujasti, eikä pety hän siinä. Minä olen kunnian mies. Asian salaamisesta olkaat suruton, herrani. MAUNO. Minä jätän teidät.
CANZIO. Teidän ryhtinne, niin komea ja arvoisa kaiken kovan onnenne keskellä, mun saattaa kummastumaan. Noo, olkoon teidän tahtonne. MARCIA. Koska aamu nousee, näämme toinentoisemme taas. Mutta jotain peloittavan tulista leimahteli hänen silmästänsä. Toki; sehän oli jalon Pallas Athenen silmä.
Sinä muistat paikan, jossa, tullessani Neapelista ensiksi kohtasimme toinentoisemme. Siinä iskekäämme yhteen niinkuin todelliset sankarit. Mutta tiedä, elles huoli tästä sanastani, vaan saatat minun odottamaan turhaan, niin tahdonpa olla sinun kiusanhenges, sinun perkelees, kunnes viimein miekkasi lentää ulos huotrastansa. Canzio. Sisältö ei tarvitse koskea sinuun.
Siellä me kuin veljet toinentoisemme kättä likistelemme, koska talven myrskyt käy ja taivaan tähdet välkkyy. Metsässä asua tahdon; kontoni syvä maan povessa ja valkeani kuusen juurella mua talven kylmistä suojeleman pitää. Niinpä asuntoni tästälähin; ja koska lakeuksilla näyn, niin kauhistukoot. NYYRIKKI. Oletko tämän karjan paimen? KULLERVO. Se olin, mutta hetki sitten tämän viran annoin pois.
NIKO. Vaikka yhdessä savikukkoja tehneet olemme varastelleet mäkimuijain kananpesiä ja niinkuin suokukot toinentoisemme tukkaa kiskoneet, tapelleet kuin aika pojat. Tunnenpa sinun, vanha kelmi. EERIKKI. Kuka olen? NIKO. Se suuri kanalja, Keihäskosken Eero! EERIKKI. Kuka olet sitte sinä? NIKO. Se vielä suurempi kanalja, Järvelän Niko, jos muistat häntä! EERIKKI. No terve miestä!
Päivän Sana
Muut Etsivät