Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
MARCIA. Hän on kuollut, tuossa hän makaa kuin sydämmeen-amputtu hirvi. Pakene, Marcia, pakene! GIOTTI. Canzio! PISANO. Avatkaat. GIOTTI. Lepäätkö? Mies, elles avaa, niin yksi ainoa potkaus ja ovesi on murskana. Sinä tiedät, että tässä on jalka kuin elofantin sorkka. Canzio! Pian! GIOTTI. Siinä on miehemme! VARRO. Ah! GIOTTI. Naiset, olkaat tulematta tänne!
Mutta tämä leikki on melkein toivoani mukaan; saanhan nyt tilaisuuden vähän masentaa hänen nuorta, vallatonta sydäntänsä, joka paisuu korkealle paljaasta itseluottamuksesta. ANGELO. Elles saata häntä aina hurjemmaksi. CLAUDIO. Sitä en usko, vaan uskon, että viskasee hän viimein miekkansa ja lähestyy minua ihastuksen katsannolla.
RACHEL. Mariamne! RACHEL. Etkä näe toki mitään? MARIAMNE. En matkustajaa tomuvalla tiellä, enkä yhtä ainoata purjetta pinnalla Tyrhenin meren. RACHEL. Ja kaiketi on jo aurinko lähellä laskuansa? MARIAMNE. Niin, aivan lähellä. Ah! elles sä tule, niin lähestyy mua uneton, tuskallinen yö, yö ijankaikkisen pitkä.
Mene hiiteen ennuksines! KONRAD. Tämä kuuluu asiaan. FOKAS. Ja viheltäisin vielä? KONRAD. Asian vaatimusta mukaan. FOKAS. Mene hiiteen, elles muuton käsitä mun pilviäni. Minäkö nostelisin tässä sinun edessäs koipiani kontiona, minä, oikeammiten aatelismies? Tee nyt se! KONRAD. Mutta olenpa usein itsekkin löytänyt toisen miehen pilvet. FOKAS. No kurkistele sitten ylös pitkin taivasta.
Sinä muistat paikan, jossa, tullessani Neapelista ensiksi kohtasimme toinentoisemme. Siinä iskekäämme yhteen niinkuin todelliset sankarit. Mutta tiedä, elles huoli tästä sanastani, vaan saatat minun odottamaan turhaan, niin tahdonpa olla sinun kiusanhenges, sinun perkelees, kunnes viimein miekkasi lentää ulos huotrastansa. Canzio. Sisältö ei tarvitse koskea sinuun.
Näin Mérimée itse. Ja ettei hän tässä liioittele, sitä todistavat kaikki hänen aikalaisensa samoin kuin silloisten aikakauskirjain arvostelutkin. Niinpä erehtyi esim. itse tieteellisyyden ijäkäs edustaja Ranskassa, Journal des Savans, niin perinpohjaisesti, että se vielä helmikuussa 1829 siis 18 kuukautta teosta tutkittuaan antaa siitä seuraavan arvostelun: "Les romances illyriques et celle de quelques autres Slaves ne sont pas dépourvues de tout intérêt; elles paraissent traduites avec soin; mais l'importance excessive qu'on attacherait
Toki pelkäänpä nyt, ettei millonkaan ollut lempesi täällä kohonnut ylemmäksi maamme piiriä. ANIAN. Eikö ollut hän? Sinä loukkaat uskollista lempeä, jonka siivet syleilevät ijankaikkisuutta! Margareta! Ijäisyyteen pyrkivät siis meidän molempain lemmet. Kuitenkin, nyt avara juopa on laskettu heidän välillensä niin täällä kuin siellä, elles sinä kuolemalla kuole.
Miksi siis tämä ärhennys ja ärjy? CLAUDIO. Miksi! Ettäs kysyt. Vaimo, elles kiireesti riennä tästä huoneesta pois, vaan pysäyt kiroustaakkoinesi tähän, niin oletpa perkele. MARCIA. Mitä enemmin vielä? CLAUDIO. Paljon enemmin! CANZIO. Kuole, sinä viheliäinen koira! VARRO. Hiljaa, pojat! CANZIO. Hänen pitää kuoleman! RACHEL. Oi veljeni, veljeni! CANZIO. Kuoleman! VARRO. Poika! sanon minä.
CANZIO. Mutta jotain on tapahtunut, ja elles sano millinen on tämän kunnianmatronan kohtalo nyt, niin pidänpä totena, että Canzio on tehnyt hänestä eläimen. GIOTTI. Kuule sitten: Kuolon mainetta en voinut hillitä enään, vaan nuolena juoksi edellämme murheellinen sanoma ja, tietäen kaikki, astui onneton äiti meitä vastaan vakavilla askeleilla.
Mutta elles tahdo sitä kuulla, niin olenpa vait ja kerron sen hiljaisuudessa sielulleni. GIOTTI. Enhän tiedä mitä tarinaa tarkoitat. CANZIO. On ympärilläni Saharan santameri, mutta katso, koska ei häntä viimein enään ole, koska katonut on santa, sillon on tullut sovinnon päivä. Mutta kuinka saatetaan tämä sannan paljous pois? Aljetaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät