United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Merille lähtevä. Hyvästi kultaseni, hyvästi kultani! Mun lähteä nyt täytyy pois kotimaaltani. Mun täytyvi nyt mennä merille kulkemaan! Ja sinua, en tieä, jos näen millonkaan. Lahella laiva pieni minua outtelee; Se mulla kotimaani ja tuttavani lie.
Ehkä köyhyys näin oli molemmilla käsissä, niin ruvettiin kuitenkin pitämän neuvoa kahvin ostosta, ja minä, kun jo johdattajien kalleuttakin pahaksuin, hylkäsin heidät nyt peräti, sillä oman tieten en millonkaan tahtoisi antaa rahaa tuhlattavaksi, kuin ei erinomaista tarvista ole. Kuin muita johdattajaksi sopivia en saanut, niin päätin yksin lähteä.
"En humalassa, mutta pölyssä ja kurassa, ja paitsi sitä on minulla julma nälkä." Nämät sanat sulattivat rouvan hellän sydämen niin, että paikalla käski Tiinan harjaaman pormestaria ja sill'aikaa toimitti hän omin käsin ruokaa. Syödessä varotti hän miestänsä, ei millonkaan oleman poissa myöhään, sillä hän jo luuli hänelle jotain tapahtuneen tai kuninkaan hänen ottaneen.
Tiedättepä mun ei millonkaan jakelevan miehilleni pryyliä koska lähellä on synkeä yö, vaan pidätänpä aina kättäni seuraavaan aamuun. Tällä hetkellä siis pelastutte siitä, mutta mitä tapahtuu huomenna koitteessa ihanan päivän, sitä takaamaan en käy, mutta visseyden tähden parkitkaat selkänne. Aavistanpa jotain. Varmaan en ole vielä päättänyt, mutta minä pelkään.
Mikä ääretön kosto, mikä häväistyksen tahto kaiken sukumme ikivanhalle kunnialle! Rachel, älä millonkaan enään katsahda järjen muistavalla silmällä tähän mailmaan, vaan kuole, kuole; ja sammukoon myös tämän raunion, tämän kurjan aherruksen viimeinen hohde tässä. PISANO. Vaimo, onko kieles jäätynyt? MARCIA. Tuli ei taida jäätyä, ja polttavasta tulesta on Flaminian kieli.
Toki pelkäänpä nyt, ettei millonkaan ollut lempesi täällä kohonnut ylemmäksi maamme piiriä. ANIAN. Eikö ollut hän? Sinä loukkaat uskollista lempeä, jonka siivet syleilevät ijankaikkisuutta! Margareta! Ijäisyyteen pyrkivät siis meidän molempain lemmet. Kuitenkin, nyt avara juopa on laskettu heidän välillensä niin täällä kuin siellä, elles sinä kuolemalla kuole.
"En suinkaan," sanoi nuorukainen, vallan varmana siitä että sitä hän ei millonkaan ollut aikonut. "Niin, kunpa se olisi tehty," huokasi tyttö ja kädet vaipuivat voimattomina alas. "Eihän sinun mieleesi milloinkaan ole sellainen ajatus tullut?" kysyi nuorukainen, mutta samassa hän sulki hänet syliinsä, sillä hän näytti siltä kuin vaipuisi hän maahan. "Oh, en tiedä," vastasi tyttö.
"Teillä lienee jano," sanoi hän ystävällisesti hymyillen. "Ettekö te tahdo vähän juotavaa?" Kuuluipa että tytöllä oli sivistystä. Hän teititteli. Sellaista ei ollut vielä millonkaan Madsille tapahtunut. "Kiitoksia paljon, neitsyt," sanoi hän. Hän tahtoi näyttää että hänelläkin oli sivistystä. Tyttö nousi muutamia kapuloita tikapuita ylöspäin ja ojensi hänelle juoma-astian.